Kit Walkerin päiväkirja

Hyvällä asialla

2007-10-12T11:51:00.001+03:00

Soikean kaupungin vuotuinen nälänhätä saapui jälleen yllätyksenä. Punainen taivas piinasi kulkuani viedessäni ruokatarvikkeita tarvitseville.
Puunaamainen tullimies totesi tylyhkösti, että kuljettamani vihannekset olivat laittomia, ja kaivoi säihkyväksi kiillotetun pistoolin teryleenivyölaukustaan. Hyvästä työstäni hän antoi kuitenkin palkinnoksi kolmen minuutin etumatkan.

Luonnollisen kokoinen ihmisnahkanukke (tähtimerkki vesimies) nousee

2007-08-31T11:40:00.000+03:00

Alussa oli aivan tavallinen torstai.

Jos en olisi tullut hulluksi olisin menettänyt järkeni. Irtopukinpartani alkoi kutittamaan leukaani ja jouduin astumaan sääntöjeni päälle laittamalla parran takaisin plyysipäällysteiseen laatikkoonsa odottamaan ensiviikkoa. Paljasleukaisena lähdin viettämään loppuelämää ja sillä reissulla olen vieläkin. En tiedä mitä odottaa, sillä kosteaan pääkalloluolaan ei henkäyksiä tästä ajasta ole tullut toviin.

Vaaleanpunaisia totuuksia ruumiillisessa puutarhassa

2007-08-19T18:07:00.000+03:00

Pyöreäkasvoisten golemien iloinen picnictapahtuma sai surkean käänteen alastoman tamman häiriköinnistä. Tämä julkea hevonen kehtasi korskua hirnahduksia, jotka eivät niinkään soveltuneet kaikista pienimpien golemien korville. Totta kai, ne liittyivät lisääntymiseen joka vaikkakin luonnollisena asiana on paikoitellen arkaluontoinen seikka. Vanhemmat golemit saivat kutakuinkin selitettyä asiat nuoremmille, mutta vielä illansuussa nousi esiin kysymyksiä kuten "Mikä se rabbi on?" ja "Mikä ihmeen Talmudi?"

Tämä kaikki on totta, sillä näin asiasta dokumentin televisiosta. Taisi olla torstaina.

Uusia tuttavuuksia

2007-07-23T14:43:00.000+03:00

Olin vasta ehtinyt puoleenväliin aamukahvikupistani, kun hän jo livahti keittiön ikkunasta aamuauringon lämmittämälle pihanurmelle juomaan viimeiset pisarat poimulehden raikkaasta aamukasteesta. Hänen leikkisä, kiusoitteleva kielensä joskus vain tietää, että olen siivetön vanha köntys joka ei sovi läpi pikkuruisesta aidanraosta taikka ei tunne taskuunpiiloutumisen suurta hupia. Mutta ilo on hänen touhujaan seurata vaikka vielä hieman olkaani pistelee muisto eilisillan tuittuilusta ja ruusunpiikkitikarista. Ei uskoisi hänen olevan kuninkaallista syntyperää.
Hän on pieni keijukaverini, ainakin tämän viikon.

Koittaisipa yö

2007-02-12T14:51:00.000+02:00

Uni, jossa on paljon lammikolla maleksivia ankkoja, loppui taas hieman kesken, kun heräsin punaisen puhelimen jyskyttävään pirinään. Nousin ja nautin herkullisen aamiaisen valloittavan pakkasaamuauringon valaistessa keittiöni jättämättä sinne yhtäkään varjoa.
Jälleen on edessä uusi päivä jota seuraa uusi yö ja mahdollisuus tavata hänet lammikolla. Tällä kertaa kytken puhelimet pois käytöstä iltapalan jälkeen.

Vihdoinkin se on ohi: Syyssiivous

2007-02-10T14:38:00.000+02:00

Joulu, Uusivuosi ja loppiainen, sekä Keijon syntymäpäivä hurahtivat huomaamatta ohitse siivotessani ja ahkeroidessani.
Työ saattoi jäädä hieman kesken, mutta sain selkeän merkin jotta ymmärsin lopettaa työni. Tuli tähtikirkas yö ja ulkona lauloi särki.

Vihdoinkin se alkoi : Syyssiivous

2006-08-18T14:00:00.000+03:00

Pääkalloluolaa, kuten lukijat ovat voineet jo päätellä, ei ole siivottu ainakaan kymmeneen kuukauteen. Siihen on tullut muutos tämän viikon aikana, syyssiivous on aloitettu. Tällä kertaa täysin omin voimin, voinen rehvastella.
Ensi hötäkässä ja ns. alkutuuletuksen mukana täyteisiltä pöytätasoilta sekä muilta vaakapinnoilta lensivät kaikki oudot luettelot, vähemmän jalot vihjaukset sekä keljut kohtaamiset. Löytyipä nurkista pari Morristownin torilta karannutta laittomia vihanneksia kauppaavaa helppoheikkiäkin.
Kuten joka siivouksessa, niin tästäkin, on löytynyt jo ehkä hukattuja tai muuten uusia hienoja asioita. Pöydän alle oli tehnyt pesän änkyrä kissa, joka puhutteli itseään vain vanhoille jumalille varatussa neljännessä persoonassa. Nyt luolassa pitää kotiaan siis kaksi hauskaa kissaa, mainiota.
Työkiireet pitävät minut kuitenkin muissa maisemissa jonkin aikaa, joten siivous jatkunee lähitulevaisuudessa.

Kahdeskymmenes luku...

2006-07-25T16:36:00.000+03:00

Jossa...

Apotti saapuu kaupunkiin / Anne-serkkua puree melkein myrkyllinen hyttynen / Avaruustanssija saa alkunsa / Navakkaa tuultaa puhaltaa koillisesta

Mynta (ikä : 11 galaktista vuotta, siipienkärkiväli : 44 m, raajojen liike : kaunis) muuntautui kultaisesta säihkeestä puhtoiseksi aliavaruussäteilyksi tällä epäatomisella viikolla.

Laaja joukko ihailijoita ja tutkijoita seurasi hänen tyhjyyteen painuneita jalanjälkiä aina Linnuradan rajoille asti, mutta ei sen pidemmälle. Jalanjäljet tulevat vielä aiheuttamaan horoskooppien laatijoille päänvaivaa vielä tovin, sillä äänet jotka niistä lähtevät, saattavat hämmentää ainakin sitä kansanosaa, joka jokainen aamu ensitöikseen keittävät tummat kahvit ja nauttivat sen marmelaadilla päällystetyn sämpylän kanssa. Jos yhtälöön lisätään vielä puhdas keittiö ja napatanssija, niin homma on sillä selvä. Varhaisaamun aave katsoo tällöin ihaillen kahvinkeittäjää, mutta ei sano mitään, etsien juuri sitä tiettyä täydellistä hetkeä, jolloin tuoreen kahvin aromit ovat sopusoinnussa universumin kanssa. Se on harvinainen hetki.

Sitten kävelylle puistoon, jossa aamukasteen hunnuttama nurmi kuiskaa meille jotain mistä me unelmoimme. Varokaa kuitenkin, nurmi voi joskus valehdella.

Napeleonin tavoin minutkin kukistettiin Waterloossa

2006-07-23T19:39:00.000+03:00

Joka 48. vuosi eräässä waterloolaisessa huoneistossa järjestetään backgammonkisat. Jotkut Mustanaamiot ovat aikojen saatossa osallistuneet sinne, joten ajattelin jatkaa tradiotiota, huonolla menestyksellä tosin. Pudotuspelityyppisesti järjestetty turnaus koitui kohtalokkaaksi jo ensimmäisellä kierroksella. Vastustajani oli turnauksen veteraani, jo neljättä kertaa mukana ollut konkari, joka sitten etenikin finaaliin asti häviten siellä ensikertalaiselle.
Voittaja, tämä nuori nainen Suomen Turusta Milla, 12-vuotta, olikin todella iloinen voittonsa jälkeen. Palkintonahan tässä turnauksessa voittajalle on 48 vuotta ilmaista lisäelinaikaa. Muillekin sijoittuneille tuli roppakaupalla lisäpäiviä ja meille huonommillekin kivaa kokemusta.

Turnaus itse oli mukavan leppoisa, vain hieman kolmattakymmentä osallistujaa maailman joka kolkalta. Uusia suhteita solmittiin ja syötiin hyvin. Harvi vain etten tuskin voi osallistua seuraavalla kerralla.

Fantastinen kissa

2006-07-20T01:51:00.000+03:00

Sain seurakseni kissan hyvältä tuttavaltani Uberholsteinin varakreiviltä. Ensipäivät luulin sitä muunmuassa ulkonäön perusteella lehmäksi. Ammuikin se lehmämäisesti. Mutta kun näin sen vipeltävän ketterästi lankakerän perässä ja raapivan huonekaluja ahnaasti, tulin siihen johtopäätökseen että kissahan se on.
Nyt minulla on siis hauska seuralainen ja maitoa omiksi tarpeiksi!

Puusilmäisen kuninkaan hovissa

2006-07-06T13:51:00.000+03:00

Puusilmäiset kuninkaat hallitsevat pienessä hovissaan maailmaa kaksi tuntia kerrallansa, kunnes heidän tilalleen tulee seuraaja. Tänä aikana kaikki jotka vikuroivat, tuhotaan.
Jostain maan syövereistä hänet kaivetaan esiin kruunuineen ja valtikkoineen aina neljän vuoden välein, jolloin hänen valtansa kasvaa hurjiin mittasuhteisiin kuukaudeksi.
Ikävä kyllä hänen ehdoton lellikkinsä on lentävä ja hemmetin isopäinen sammakko.

Odottamaton yhteydenotto

2006-06-24T01:49:00.000+03:00

Markiisi Nalle, tuo pahasisuinen himohiihtäjä ja parkkisakkojen erityisasiantuntija, toistuvasti kertoili jokaiselle tapaamalleen henkilölle (ja vaimolleen alinomaan) lopettavansa hiihtämisen vasta haudassa. Minäkin kuulin muutamaan kertaan sen saman fraasin. Alkuvuodesta sattuikin eräs hiihtoreissu ottamaan turhan koville ja Nalle-parka kuukahti ladulle, josta häntä ei enää saatu elvytettyä. Hautajaisissa tuttavat ja sukulaiset muistelivat häntä ja puheenaiheena oli luonnollisesti tämän latujen antisankarin hiihtoharrastuksen loppuminen.

Vähämpä Nalle taikka hautajaisväki tiesi, sillä sain Pääkalloluolan astraaliseen kolikkopuhelimeeni puhelun Helvetistä. Langan toisessa päässä kuollut Markiisi kertoili, että itse piru oli tuominnut hänet loputtomalle hiihtoreissulle Helvetin lumettomille laduille.

Teknistä testausta

2006-06-24T01:28:00.000+03:00

Parahin päiväkirja,
kirjoitan tätä 14.3. Naapuruston internet-ongelmat ovat jatkuneet tovin joten olen valmistautunut uuteen kokeiluun. Kokeilussani annan päiväkirjamerkinnän html-tekstinä viidakkorumpalille, joka kääntää sen binaariksi ja täräyttää viestin eteenpäin rummun välityksellä tavoitteena saada yhteys Morristownin yliopiston keskustietokoneeseen. Tämä vaatii tietysti rummuttajilta myös tarkkavaisuutta äänen frekvenssin suhteen. Tekstiin mukaan ujutettu koodi yhdistää tietokoneen blog-spot-sivustolle ja tallettaa päiväkirjamerkinnän sinne. Katsotaampa milloin se on perillä.

Varsinainen päiväkirjamerkintä tallettuu seuraavaksi tarinaksi.

Torino, Italia, Maa

2006-02-21T12:11:00.000+02:00

Aika on mennyt siivillä näin olympiakisojen aikana. Eritoten ampumahiihtoa on ollut mukava seurata pääkalloluolan seinätelevisiosta.

Olen saanut toistuvia yhteydenottoja valkealta Kuun keisarilta, joka on valitellut ettei häntä oltu päästetty mukaan kisailemaan. Hänhän ilmoittautui jokaiselle lajille ja matkalle Torinon kisoihin. Kuulemma päälaji olisi ollut naisten kuviokelkkailu. Ultramariinin värinen urheiluasu oli neulottu pelkästään tätä tapahtumaa varten. Kaava on ikivanha, ja muinaiset räätälit kuluttivat puolet elämästään taannoin sitä tehdessään. Nykyään automaation aikana yksi kone pystyy sen tekemään tunnissa, mutta vain kertaalleen, sillä koneen on laskettu tuhoutuvaksi viimeisellä neulan pistolla. Uuden koneen tekemiseen tarvitaan neljäntoista huippuinsinöörin vuosien työpanos.

Nyt asu nähtävästi suljetaan suureen elliptiseen vaatevarastoon ja kaikki ne jotka sen tulevat syystä tai toisesta näkemään, tuomitaan kuolemaan.

Laittakaa siilellenne kuonokoppa ja muita tarinoita... tai oikeastaan yksi muu tarina

2006-02-02T14:45:00.000+02:00

Talvinen pääkalloluola tässä epävakaiden säähavaintojen ajassa saattaa olla kolkko paikka. Naapureiden ja kylänmiesten lähdettyä lämpimimpiin seutukuntiin, jäin yksin hiljaisen varjoni kanssa. Aluksi tuntui ettei meillä olisi paljon sanottavaa tai tehtävää keskenämme, mutta jo parin takkatulen värisen päivän jälkeen tulimme toimeen tres bien.

Viimeisenä yhteisenä päivänämme söimme varjoni kanssa kilpaa lihapullia. Epäilytti hieman kilpatoverini laihat pullat, ja tuntui että tämä kehveli taisi tipauttaa pari niitä jopa lattian raosta. No, lopputulos oli tasapeli, 67 lihapullaa söimme kumpainenkin. Ensi kerralla vaadin mukaan puolueettoman toimitsijan ja paremman kokin.
Mutta olipas Guranin naama näkemisen arvoinen, kun kerroin hänelle asiasta!

Mutta älkää kuitenkaan unohtako sitä kuonokoppaa.

Mustanaamio on kuollut, kauan eläköön Mustanaamio

2006-01-30T16:03:00.000+02:00

Päiväkirjan lukijat (jos heitä vielä on) tietänevät, että Kit Walkerin kuoltua tämän poika, Kit Walker, ottaa Mustanaamion paikan. Tällaista tapahtumasarjaa ei ole nyt kuitenkaan päässyt käymään, ja otsikkokin pitää kutinsa vain jollain psykohistorialisella tasolla.

Joka tapauksessa Kit Walker tekee tänään hiljaisen ja pienimuotoisen paluun blogimaailmaan, halusi sitä joku tai sitten ei.

Minkävärinen on viikonloppu, kysyy neljännen kerran Vapaa Keisari

2005-08-02T22:17:00.000+03:00

Morristownin Nuorisoseuran järjestämät rytmimusiikkifestivaalit alkoivat ja loppuivatkin jo. Käteen jäi rakkojen ja muutaman dinaarin lisäksi pari uutta mukavaa orkesteria. En kaikkia esiintyjiä nähnyt, koska tärkein tehtäväni oli pitää järjestäyneen rikollisuuden läsnäolo sekä liiallinen hauskanpito minimissä. Jo tutuista bändeistä Vuoristo oli se jolta odotin eniten, ja jotain sainkin. Lisäksi Rannikko sekä Tundra olivat mieleenpainuvia.

Viikonlopun ilopilleri oli kuitenkin näkymätön laastaripäinen kaveri sieltä takaa. Hänen aikomuksensa tulla ensimmäiseksi karvalentäjäksi olivat omaperäisyydessään jotain mitä kukaan ei ollut odottanut, vaikka monet tiesivät tällaisen hetken joskus koittavan. Hatunnosto hänelle, vaikkei karvalentäjää hänestä vielä tullutkaan.

Mustanaamio ja kaseva vastaantulija

2005-07-09T13:16:00.000+03:00

Nuorena kuollut toisen asteen montaasiteoreetikko Candi Mähtä käveli toistamiseen minua vastaan kulkemattomalla tiellä pari päivää sitten. Silloin ajattelin jo esitellä itseni ja ryhtyä juttusille. Keskustelumme hänen montaasiteorioistaan piteni ja loppuosa käytiin läpi pienessä kahvilassa vain muutamia metrejä pilvien yläpuolella. Mutta vanhoilla päivillään, hän kertoi, muisti oli jo heikontunut sen verran että on hankala palauttaa mieliin aikaa ennen kyseenalaista tiistaita. Mutta ei se mitään.

Meillä oli niin mukava tuokio, että päätimme kohdata jonkin ajan kuluttua jälleen vahingossa!

Arkistoja penkomassa

2005-06-29T21:38:00.000+03:00

Nousin Helvetistä hissillä, ja minkähän tähden? Vain upottautuakseni vanhoihin valokuviin, lehtileikkeisiin ja grogilasilliseen tummansinistä tämänpäivän toivoa, mutta huomisen epätoivoa. Kelmeät, tupakansavun värjäämät seinät ympärilläni, vaikkakin ovat turvaa antavia, ovat myös linnani muurit. Kattotuuletinkin lopetti pyörimisen kaksikymmentä vuotta sitten. Ainoastaan nahkiaiskauppias tuo uutisia ulkomaailmasta torniini huutaen ne alhaalta maantasalta. Kuulen mitä kuulen ikkuna-aukkoni läpi ja odotan kunnes hänen vanhan autonsa epätasainen käynti on kaikonnut kaukaisuuteen, ja sitten jatkan töitäni.
Arkistotorni on ajan hylkäämä syrjäinen rakennus, joka rakennettiin hyttysten ja suokeijujen asuttamalle rämemaalle legopalikoista ja kuutiosta mieshikeä n. 120 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Keijujen kaunis mutta vaarallinen soitto on pari kertaa keskeyttänyt työni, ja jos sitä jää kuuntelemaan, on vaarana jäädä sen lumoihin seuraavaksi vartiksi, jona aikana hyttyset käyvät armotta imemässä verta ainakin kahdesti.

Mutta olen varma, että löydän etsimäni tänään. Etsin nimittäin todisteita älyllisestä elämästä Pohjois-Amerikassa vuosilta 1964-2005.

Paljastuksia kesäyössä

2005-06-29T00:12:00.000+03:00

Edellisessä elämässäni olin unissakävelijä. Aamuyöstä minulla oli tapana kulkea erään nuoren neitokaisen pienen talon luokse. Vanhaa tammea pitkin kapusin unissani talon viistolle katolle ja kattoluukusta sisään tummaan makuuhuoneeseen. Tätä jatkui joka yö kahden kuukauden ajan, mutta eihän suhteestamme tullut mitään, olin itse unessa, ja tyttö nukkui liian sikeästi. Eikä hän koskaan saanut tietää yöllisestä vierailijastaan.

Hiljainen kenttä

2005-06-17T23:31:00.000+03:00

Bengalilaisittain poikkeuksellinen vetelyys on vallannut meidän etelämorristownilaisen puulaakijalkapallojoukkueen jäsenet. Tänä kautena olemme saaneet vain muutaman pelituokion aikaiseksi. Muutama laiskamato on jättänyt tulematta kentälle kokonaan. Toivon että seuraavat kolme henkilöä tulisi tulevaisuudessa:

- maalivahti, eli sosialismiin kääntynyt latentti exhibitionisti

- vasen pakki, eli huippukankuri ja seminologian harrastaja

- piilokärki, eli entinen pop-taiteilija sekä joukkueen naisalajaoston varapuheenjohtaja

Toivottavasti kutsu menee läpi tässä eetterissä.

Ilta nimeltä Nolla

2005-05-28T14:09:00.000+03:00

Bengalin Suomen suurlähettiläs, pitkäaikainen ystäväni, taitava klarinetisti sekä sivutoiminen paviaanienkasvattaja, astui viime viikolla avioliiton monisärmäiseen satamaan. Häätilaisuus juhlineen oli pitkä ja vähintäänkin yhtä kuuma kuin kääpiönaisen suudelma. Kuitenkin tappeluilta, kuten myös kuolemilta vältyttiin, ja tiettävästi kaikki häävieraat ovat jo tähän päivään mennessä selvinneet kotiin asti. Viimeisimmät saapuivat Turun satamaan Tukholman laivalta tänään aamupäivällä. Hääparista sen sijaan en ole kuullut illan jälkeen mitään varmennettua tietoa. Luotettavat lähteet kertovat kuitenkin heidän olevan väsyneitä mutta onnellisia.

Pariskunnan uuden elämän päivä Yksi on siis lähtenyt käyntiin mukavasti.

Pelastakaa edes Kit Walker, maksava asiakas

2005-05-12T00:16:00.000+03:00

Matkalla takaisin kotiin konferenssimatkalta ajoin pohjoista kohden nelisuuntaista tietä pitkin. Yksi suunta oli vain Nahkaisen Veljeskunnan käytössä, mutta ajattelin silti oikaista. Lopulta löysin itseni purppuralinnan pihasta, vieressäni Pahkeinen.

Nahkainen Veljeskunta on epäpyhä kartelli, joka on keskittynyt myymään suihkusaippuaa ja lahnaöljyä. Varsinaisista yritysluetteloista eikä edes keltaisilta sivuilta löydy tietoja organisaatiosta tai sen vähittäismyyntihinnoista. Kuupoliisi on tutkinut veljeskunnan toimintaa tarkemmin, mutta on tyytynyt vain huomauttamaan parista asiasta, kuten parkkipaikka-alueen yleisestä siisteydestä.

Mutta nyt pramea Nahkaisen Veljeskunnan pr-mies lähestyi minua reippaasti hymyillen. Tilanne oli niin jännittävä, että luen tämän niihin tuntemuksiin, joita on hankala unohtaa tai jättää huomioimatta.

Ostettuani vuoden tarpeet suihkusaippuaa, luulin olevani kuivilla, mutta en kuitenkaan päässyt karkuun ennen kuin olin vaihtanut kulkuneuvoni kahden vuoden tarpeisiin lahnaöljyä.

Nyt olen kotona, ja voin jo miltei nauraa asialle!

Ajo-ohje : Neptunuksesta vasemmalle, ja sitten suoraan

2005-05-06T12:02:00.000+03:00

Sain kutsun niin mielenkiintoiseen tapahtumaan etten tohtinut kieltäytyä.

Kyseessä oli koiraharrastajien tapahtuma ulkoavaruudessa. Ohjelmaan kuului mm. paneelikeskustelu, avaruudessa esitettävä kaitafilmi sekä koiranäyttely. Viikonloppu huipentui agilitykilpailuun tyhjiössä. Devil olisi osallistunut, mutta tuomaristo oli tarkkana ettei susia päästetty mukaan. Hienon kisan voitti kokenut konkari jostain päin Neuvostoliittoa. Heillä oli mennyt matkalla 20 vuotta, mutta olivat kuulemma harjoitelleet neljä kertaa viikossa.

Ruokailupuoli tosin oli heikohko: Tarjolla oli paikallista herkkua, pahkazlötiä. Sen verran outoa se oli ihmismahalle, että söin viikonlopun aikana vain vielä jäljellä olevia pääsiäismunia, jotka tuli ahmittua yllätyksineen.

Eksyin paluumatkalla, mutta nykyaikaisten paikallistamislaitteiden ja taksipalveluiden ansiosta selvisin takaisin kotiin jopa neljässä päivässä. Ehkä tästä seikkailusta myöhemmin.

Kit Walker lomailee

2005-04-10T14:29:00.000+03:00

Vierailin viime yönä kullanruskeassa kaupungissa. Visiitti oli lyhyt, mutta onneksi kaupungin pormestari, joka puhui kädellään, toimi oppaanani.

Kaupunki oli muutamia vuosia ihmiskuntaa vanhempi, talot olivat muurattu ohikulkijoista, sillat taitettu ylimääräisestä puheesta. Kaupunkia ympäröi tulinen rengas, joka valaisi mukavasti muinaisen kirjaston lukusalia. Harmi vain ettei nahkakantisia kirjoja oltu kirjoitettu millään tuntemallani kielellä.

Lähtöhetkelläni pormestari antoi minulle kaupungin avaimen, olisin tervetullut koska vain.

Makean naurun tyyssijä ja seitsemän synnin turvapaikka

2005-03-30T19:54:00.000+03:00

Vinhasti sohiva luoti, suuri kuorma laittomia vihanneksia, Hugo Montenegron levytys ja ranskantaudin runtelema merileijona. Nämä kaikki bongasin Ylihattulan armeijan ylijäämävarastossa tänään aamupäivällä. Kun kakofoninen kauppamies piti hurjaa luentoa nahka-aseseppien työtavoista ja ammattiin liittyvistä vaaroista muutamalle tylsistyneelle miespuoliselle asiakkaalle, livistin minä A-siiven pseudo-orgaaniselle osastolle päässäni kalsea turbaani ja tv:stä tutut aurinkolasit.

Tunnussana, jolla pääsin läpi arvokkaasta salaovesta, oli ”aromaterapia”.

Löyhästi kieleensä kietoutunut kastanjatar nukutti vauvaansa, sikäli se oli hänen vauvansa, mutta pystyi antamaan minulle mitä olin tullut hakemaan: sylillisen syväpaahdettua ja tummaa koillisbrasilialaista kahvia!

Alasiirtolassa kahvilla

2005-03-28T13:34:00.000+03:00

Kävin Alasiirtolassa kahvilla,
reissu kesti kolme viikkoa.
Kahvittelin kolmea viikkoa.
Se on pitkä aika
kahvitella.

Join kahvia kanssa
viivan demonin
Alasiirtolassa.
Kunnes hän sai
tarpeekseensa.

Sellainen oli Eleanor Koh-I-Noor

2005-03-03T22:54:00.000+02:00

Ystäväni Eleanor rakennutti temppelin vanhoille jumalille. Rakennushanke oli kunnianhimoinen. Seitsemän seppää takoi seitsemän vuotta, kolme sukupolvea kivenhakkaajia teki töitä miltei yötä päivää ja leegio meedioita etsi vuosia täydellistä rakennuspaikkaa, tälle temppelille, jonka suunnitelmat piirsi verellään eräs kolmannen vuoden arkkitehtiopiskelija.

Nykyään rakennusta ei enää ole, paikalla on laaja parkkialue ja ostoskeskus. Ystäväni toimii meklarina New Yorkin pörssissä. Vanhat jumalat ovat unohtuneet ajan hämärään.

Sunnuntain jälkeen maanantai, ja puolipilvistä

2005-02-28T23:29:00.000+02:00

Pääkalloluolan ollessa parasta-aikaa asumiskelvottomassa kunnossa, olen joutunut majailemaan kaupungiasunnossani Morristownissa. Täältä käsin olen voinut jatkaa tutkimuksiani M.I.E.S. –järjestöstä ja sen johtajasta. Sain yllättäviä tietoja eräältä entisen merivallan grande masterilta, Kundi Pohjoiselta, joka on eräänlainen seminologistinen väärinkäsitys sekä ensimmäisen luokan arkkitatami, mutta luotan häneen tässä asiassa.

Mutta kaikkea toimintaani on hankaloittanut naapurissa asuva ikäloppu konsultti, mokoma pikkusieluinen navettasissi, joka kyttää jokaista liikettäni. Onko hän harmiton, mutta loputtoman utelias yksinäinen vanhus, vai kenties M.I.E.S. –järjestön värväämä vakoilija? En voi mennä edes maitokauppaan ilman että naapurini tekisi muistiinpanojaan vierelläni.

Onneksi matkaan kohta takaisin viidakkoon, tavoitteena saada Pääkalloluola asuttavaan kuntoon. Jätän siis tutkimukseni tällä kertaa hieman kesken, sillä tiedonlähteeni mukaan mielenkiinnon kohteena oleva organisaatio ei ole muuta kuin mielenvikaisen miljönäärin salainen ase maailman vallan saavuttamiseksi. Tällaiset rutiinihommat jätän James Bondille!

The Man from M.I.E.S.

2005-02-25T23:43:00.000+02:00

Viimeisen viikon ajan olen penkonut niin julkisia, yksityisiä kuin salaisiakin arkistoja etsien tietoja hämäräperäisestä M.I.E.S. –organisaatiosta. Halusin vahvistuksia harmaille huhuille ja epämääräisille vihjailuille, joiden mukaan ko. organisaation pitäisi olla vaarallisten radikaali-internationalistien perustama vastavakoilukerho seniorikansalaisille, ja jonka tukikohta sijaitsisi jossain Baijerin sydämessä. Pahat kielet kertovat lisäksi porukan johtajan olevan mysteerillinen albiooni-kansalainen, nurkkakunnan häilyvin kaveri sekä ilkimys mieheksi kerta kaikkiaan.

Tosiaan, viikko on kulunut enkä ole saanut vielä mitään selville. Mutta poissaollessani Pääkalloluolaan oli päässyt livahtamaan jekkuapinoiden seurue, joka pisti hyvinkin ranttaliksi. On ilmennyt että apinat pihistivät kattavan gonadi-kokoelmani sekä söivät pussillisen vanhoja autoja! Onneksi todella pahalta tuholta selvittiin, mutta pelkäänpä, että minun täytyy jälleen aloittaa kokonaisvaltainen ja kolmiportainen siivousoperaatio. Ei mukavaa.

Meiltähän tämä käy!

2005-02-19T11:51:00.000+02:00

Luonnollisen kokoinen, eksistentiaalinen pantomiimi kolmessa osassa.

Osa 1
Paikka: Huutokauppakamari Wienissä
Henkilöt: Kit Walker ja Mustanaamio
Kaupan on musta kirja, josta kaksi edellämainittua henkilöä huutavat kilpaa. Hinta on jo tähtitieteellinen.
Saapuu: Haitari, joka on saanut nimensä, koska esittää kappaleen ja on aina oikeassa.
Haitari voittaa lopulta huudon. Kit Walker ja Mustanaamio voivat enää kilpailla vain siitä kumpi on enemmän harmissaan. Mutta tämänkin kisan voittaa solmio.

Osa 2
Paikka: salainen puutarha Bostonissa
Henkilöt: ei ketään ja Viiltäjä-Jack
Vain kolibri lentää yli.

Osa 3
Paikka: Morristown, Bengali
Henkilöt: Näpsis, Mustanaamio ja kaksieväinen kuohilas
On varhainen aamu, ja kaikki nukkuvat onnellisesti, kunnes heräävät. On tulossa kaunis päivä. Kaurapuuroa ja munakasta tarjoavat paikalliset aamiasella. Läntisen satama-altaan viehko lemu kiemurtelee ikkunanraosta.

Mustanaamio erehtyy

2005-02-12T12:47:00.000+02:00

Sattuupas kömmähdyksia minullekin. Taisi olla tiistai, kun päätin sulattaa Pääkalloluolan sivukeittiön juridisestikin ongelmallisen pakastinkaapin. Ja vain sillä seurauksella että, perjantai-iltana sitten heitin kaapista ruoat menemään, olivathan ne jo menneet pilalle. Säilytin ainoastaan pienen paketin maukkaita molvanialaisia perunapalloja (pommes noisettes), vaikka uskonkin että pallot ovat hieman vettyneet ja makukin on muuttunut.

Kartanolle lensivät mm. seuraavat elintarvikkeet ja muut tavarat:

-Tyrnimarjoja (suuri pussi)
-Pienen lohikäärmeen koprostaattinen tulojäänne
-Johannes Kastajan jäihin säilötty vasen jalkaterä hänen ollessaan kuusi vuotias (aikuisiän vastaava on vielä tallessa eräällä kiinalaisella keräilijällä)
-Puolikas poro
-Aurinkokuninkaan itsensä leikkaama pala rocheford-juustoa

Ensikerralla yritän toimia vähemmän mielijohteesta.

Se on kermakakkua, madame

2005-02-07T21:10:00.000+02:00

Eli kuinka selvitin vilppien vyyhdin

Kaikki sai alkunsa muutama viikko takaperin kun kannattamani jalkapallojoukkue onnistui karsinnan kautta nousemaan yhtä divisioona-astetta korkeammalle. Mutta mitä peliä pelattiin samanaikaisesti erinäisten kodinkonehuoltoliikkeiden hämärissä takahuoneissa ympäri maata? Miten asiaan liittyvät Nääsjärven vilpillinen arkkiatri ja unohdettu tuhatvuotinen petäjä? Entä kuka valvoo langan toisessa päässä?

Palataanpa lauantai-iltaan 22.1. tai itseasiassa vieläkin kauemmas, aikaan, jolloin kaikki oli vielä hyvin. Hämäräperäisen Itä-Intia Kodinkonehuoltajat Oyj:n näennäiset omistajat olivat käyttäneet suuria summia voiteisiin, joilla pitäisi varmistaa muutaman vedonlyöntikohteena olevan jalkapallo-ottelun voittaja. Tämä oli tapahtunut palkatun asiamiehen (arkkiatrin) auliilla avustuksella. Hän oli tummina talviöinä käynyt valuttamassa vanhan petäjän arkaaista elinöljyä omaa keksintöntöää käyttäen. Keksintö on nyt Pääkalloluolassa tutkittava, näyttää olevan jonkinlainen elinöljyn pusertaja. Sittemmin (la 22.1.) tällä huomaamattomalla öljyllä voideltiin tarkkaanvalikoitujen jalkapallomaalivahtien pelikintaat. Tämä tarkoitti tietenkin sitä, ettei maalivahtien hyppysissä pysynyt pallo, ja että joukkue hävisi.

Bengalin rikostuomioistuin on ottanut tapauksen käsittelyynsä suljetuin ovin. Onneksi ottelutulokset jäävät voimaan, vaikka hieman kaivertaa, olisiko kannattamani joukkue voittanut ilman edellämainuttuja tapahtumia.

Mutta kuinka selvitin tämän vyyhdin? Vanhat viidakon sanonnat valaisevat lukijaa tässä asiassa :
" Mustanaamiolla on tuhat silmää ja tuhat korvaa. "
" Mustanaamio ei liikoja lavertele, mutta hänellä on Salomonin viisaus. "

Ei rikosta, sanoo Mustanaamio

2005-02-06T13:51:00.000+02:00

Sain tutkittua läpikotaisin mahdolliset eläinrääkkäys- ja väärinkäyttöepäilyt eilen mainitsemani gerbiilitaisteluasian tiimoilta. Eläinrääkkäistä ei tapahdu, mutta jotain outoa on tekeillä, sillä menetin suuren summan rahaa vedonlyönnin seurauksena.

Gerbiilitaistelutapahtuma on Tapaus. Siellä näin monia tuttuja ja tuntemattomia mm. kuuluisan Nurjan Kädettömän miehen. Kaikin puolin reipas kaveri, tuskaili vain kädettömyyden hieman haittaavan hänen päivittäisiä autoeroottisia toimintojaan.

Bengalin johtava suu- ja sorkkaeläintutkija oli myös paikalla. Hän voitti tukun riihikuivaa käteistä, jonka nähtävästi tuhlasi saman illan aikan erilaisiin oheistuotteisiin ja -palveluihin, joita oli runsain mitoin tarjolla. Oikein kadehdin hänen elostelevaa käytöstään ja elämäniloaa.

Tämä kyseinen gerbiilitaistelurinki lähtee maailmankiertueelle, mutta kun seuraavan kerran tulee lähistölle, aion olla paikalla.

Työtä ja vähän hupiakin

2005-02-04T22:18:00.000+02:00

Viikko on mennyt joutuin juostessani kansainvälisen liikenne- ja aviorikossyndikaatin perässä. Eritoten joukon pomomies oli kova pala. Tiemme ovat kohdanneet aiemminkin, kun tapasimme ensimmäisen kerran, oli loppukesäinen syksy Kuun pimeällä puolella. Toinen kerta oli jo hurjempi juttu, josta saatan kertoa myöhemmin.

Joka tapauksessa syndikaatti pomomiehineen on joutunut oikeuden eteen, ja minä voin hieman rentoutua. Huomenna olisi tarkoitus mennä seuraamaan kauas pohjoiseen paikallista huvitusta, gerbiilitaistelua. Reissu ei ole pelkkä huvimatka, sillä aion tutkia onko kyseessä mahdollinen eläinrääkkäys. Gerbiilit itse ovat kertoneet nettisivuillaan olevansa tyytyväisiä tilanteeseensa, mutta huomenna sekin selviää.

Yöllinen välikohtaus

2005-01-27T20:58:00.000+02:00

Heräsin yöllä ovelta kuuluvaan rapinaan. Tiesin, että Eilispäivän Äiti siellä rapsutti kynnellänsä oveen, mutta olin liian väsynyt noustakseni ylös.
Aamulla huomasin yöllisen vierailijan poistuneen takaperin omiin jalanjälkiinsä astellen.

Talven keskelle

2005-01-24T14:20:00.000+02:00

Sunnuntai lähti käyntiin jokseenkin hurjalla tavalla : takaa-ajolla ilmojen halki. Minun oli saatava kiinni lentokone, jossa kurjat kaapparit pitivät vankinaan kaunista prinsessaa. Kiivas lentomatka vie meidät seitsemän taivaan halki kauas arktiseen pohjolaan, Hyperboreaan.

Kukistettuani kaapparit ja pelastettuani prinsessan, joiduimme eksyksiin pahansuovalle maalle. Talvisen illan tultua piilouduimme kammottavilta Lumiasilta, Talven Vartijoilta. He kokoontuivat aivan piilopaikkamme liepeille ja alkoivat soittaa Unimaailman Tangoa, kappaletta jota ei ole tarkoitettu kuolevaisten korville. Kaksi kaapparia, jotka olivat hallussani, panikoivat ja hyökkäsivät piilostaan uhmakkaasti. Mutta melkein heti he nukahtivat ikuiseen uneen.

Se miten prinsessa ja minä selvisimme kylmän yön läpi, on itsellenikin mysteeri. Kykenimme hädin tuskin kuuntelemaan kylmissämme kauniissa talviyössä Lumiaisten vakavaa keskustelua, jota ei käyty lainkaan inhimilliseen sävyyn.
Nyt olen jo Pääkalloluolassa tietokoneen ääressä, ja prinsessa on kotonaan hovissa. Muistoksi hän antoi minulle pikkuhousunsa, jotka olivat olleet hänen yllään tuon yön.

Jalkapallo ja antiikki, kulttuurimme perustat

2005-01-21T15:43:00.000+02:00

Kävin vierailulla naapurikunnan puolella erään kiukkuseinäisen miehen luona. Tämä tarmokas touhuaja ja jalkapuolimesenaatti kehuskeli olevansa myös Bengalin ainoa echomancer, mitä se sitten lieneekään.
Mutta syy vierailuuni oli hänen erääseen paikallislehteen jättämä myynti-ilmoitus koskien harvinaista antiikkia. Myyntitavaraa hänellä oli paljon, ja useiden tuntien tutkailun ja tinkimisen jälkeen ostin Aleksanteri Suuren pronssisen alapesusoikon, Nebukadnesarin marmorisen ja vuotavan kylpyammeen sekä tuohikassillisen vanhoja lehtiä.

Huomenna on jännittävä jalkapalloilta. Silloin nähdään ja kuullaan nouseeko kannattamani joukkue yhtä divisioonaa ylemmäksi. Pidän nimen vielä pimennossa, mutta paljastan että kyseessä on ehkä Morristownin heikoin puoliammattilaisjoukkue. Todellinen symppis, siis.

Unohdettuja maagisia esineitä, osa 3

2005-01-18T17:29:00.000+02:00

Sellaviilin Kultainen Alushame

Miltei täysin historian hämärään jäänyt kultaseppä ja alusvaate-entusiasti Ebor Kautama nuorempi noitui rakastajattarelleen, Sellaviilille, alushameen, jollaista ei ole toista nähty. Alushameen materiaali oli oikein ohueksi taottua puhdasta kultaa, mutta lisäksi siinä piilevä taika sokaisi kirkkaudellaan kaikki sen nähneet miehet.

Epäonninen kultaseppä sokeutui heti taian heitettyään, ja tiettävästi Sellaviili sulatti hameen seuraavalla viikolla. Myöhempinä vuosinaan Ebor Kautama nuorempi saneli elämäkertansa, jossa kertoo katuvansa itsekkyyttään kovasti. Tämä elämänkerta löytyy luonnollisesti Pääkalloluolasta. Esineen olemassaolon todistaa jäljellejääneet kirkonkirjat, joista selviää että miltei kokoinainen sukupolvi tuon ajan miehiä Kautaman kylästä oli sokeita.

Arki jatkuu

2005-01-11T16:33:00.000+02:00

Mielialani on edelleen korkealla, työni on palkitsevaa jne. Autoin jälleen kerran paria neitoa hädässä. Lisäksi eilen tietooni tulleesta Joutomieli Olantakaisen tulevasta sijainnista oli hyötyä yllättäen tänään. Tapasin vanhan kaljaasialaisen vänttyrin, jonka kanssa suoritin maukkaan vaihtokaupan: tietoni päittäin erään edelläkävijä siion dub -yhtyeen harvinaiseen nauhoitukseen Vanhalta Säätytalolta. Harmi vain etten omista enää soittovehjettä, jolla voisin kuunnella nauhaa.

Kaiken kaikkiaan, tästä on hyvä jatkaa uskottujen miesten kokoukseen pahamaineiselle satama-alueelle Morristownin pohjoisosaan.

Raportointia tavalliseen tapaan

2005-01-10T17:01:00.000+02:00

Tänään oli töissä kiireinen päivä, mutta hyvällä tavalla kiireinen. Neljätoista neitosta oli joutunut ahdinkoon, mistä kävinkin heidät pelastamassa. Nuorin heistä, vasta 9 vuotias ennustajatar, kertoi palkkioksi Joutomieli Olantakaisen, tuon maailman tavoitelluimman laiskurin ja hanhenmaksapallerotehtailijan miljonääriperillisen, tarkan sijainnin, missä hän olisi ensi lauantaina kello 18.00 gmt. Tätä miestä ei ole tavattu sivistyksen parissa miltei kuukauteen, ja kovin ovat Viidakkopartion naiset kaipailleet häntä.

Päivä on muuntumassa pehmeäksi illaksi miltei huomaamatta, ja nyt olen jo valmistamassa cous-cousia neljälle pääkalloluolan pienessä keittiössä. Lisäksi Kääpiöheimon eukot ovat leiponeet ikivanhalla ja salaisella reseptillä jälkiruoaksi mainioita torttuja!

Luottamustoimesta

2005-01-08T13:58:00.000+02:00

Luottamustoimeni Bengalin Esoteerisen Lavataideseuran, BELS:in, rahastonhoitajana jatkuu tänäkin vuonna. Nuori ja innokas seura puuhastelee tällä hetkelle Morristownin Eksoteerisen Teatteriharrastajain kanssa yhteistyötä erään aika hurjan projektin tiimoilla. Esityksen tarkoitus olisi tuoda katsojan nähtäväksi eräs lokakuinen tiistai muinaisessa Babyloniassa, lavasteina olisi luonnollisen kokoinen Marduk ziggurat.
Saapas nähdä minkälainen soppa siitä syntyy. Rahastonhoitajana olen saanut jo harmaita hiuksia. Ensi-ilta saattaa mennä jopa vuoden 2007 hujakoille.
Olen nauttinut BELS:n kanssa tuohuamisesta, ja se on saanut ajatukseni pois arjesta.

Lomalle paluu

2005-01-06T19:05:00.000+02:00

Olen palannut ansaitulle lomalle. Niin kiireista ja väsyttävää on ollut, että olen huomaamattani suututtanut yhden valantehneen munkin, paikallisen tietäjän, sisäasianministeriön sekä muutaman esi-isäni. Jälkimmäisten kanssa sovinto on jo tehty, muiden kanssa varmaan lähiaikoina.

Tämä viikko on lomaa jäljellä. Toivottavasti Bengalin rikolliset konnat pitävät matalaa profiilia, ettei tarvitse toistamiseen palata kesken kaiken sorvin ääreen.

Joulusta ja uudesta vuodesta

2005-01-01T19:41:00.000+02:00

Joulunajan vietin kääpiöheimolaisten parissa. Oli oikein mukavaa olla rauhassa muutaman päivän. Lukuistat tahot ja yksityishenkilöt ympäri maailmaa lähettivät Bengaliin hienoja lahjoja. Kiitos kaikille! Apinaposti on tiettävästi tuonut jokaikisen perille.

Sain juuri tehtyä kattavan joululahjainventaarion. Paljastan tässä muutaman saamani lahjan.

Viidakkopartion kunniakorpraali antoi arvokkaan tarjoiluastian. En ole saanut selville vielä sen alkuperää, mutta epäilen sen olevan etruskien tekemä.

Joulupukki, vieraillessaan kääpiöheimon lasten tykönä, antoi minulle Nasu-pehmolelun.

Kääpiöheimolaiset olivat kutoneet uusia trikoita. Niitä tarvitaan aina!

Uskotut miehet olivat muistaneet minua toivomallani kirjalla.

Lisäksi sain lukuisia dvd-elokuvia, joista olen saanut katsotuksi vain yhden: Ingmar Bergmanin loistavan Kesäyön hymyilyä.

Uusi vuosi

Vastaanotin uuden vuoden vetäytyneenä syrjäisään viidakonkolkkaan kahden tuttavani kanssa. Mukava rauhallinen ilta muutoin, mutta kun olin näyttämässä heille uutta hankintaani, arvokkasta 1500-luvun käsikirjoitusta, toinen seuralaisistani kaatoi lasillisen hienoa viiniä tämän päälle. Se hieman latisti tunnelmaa.
Lupauksia tuli tehtyä, niistä ehkä tuonnempana.

Turmauutisia

2005-01-01T15:05:00.000+02:00

Olen saanut tietooni, että taannoin blogissani mainitsemani henkilääkärini Mubutu on Aasian turmassa kadonneiden joukossa.

Itse pidän tämän viikonlopun vapaata, mutta palaan avustustöihin ainakin maanantaina. Jatkan talvilomaani sitten myöhemmin.

Talviloma keskeytyi

2004-12-29T21:49:00.000+02:00

Olen joutunut lopettamaan talvilomani kesken. Syynä on tietenkin Aasiassa tapahtunut turma. Itse autan bengalilaisia uhreja sekä olen mukana paikallistasolla organisoimassa avustustoimintaa.

Toivon jaksamista uhrien omaisille ja kaikille vapaaehtoisille auttajille.

Palaan blogini ääreen jahka kiireet hieman vähenevät.

Joulutunnelmissa

2004-12-23T20:52:00.000+02:00

Vierailin erään Viidakkopartion paikallisosaston pikkujouluissa pari päivää sitten. Meno oli totisesti railakasta, ja ruokapöytä notkui erilaisista herkuista. Illan huopennukseksi nähtiin perinteinen ”pomoa turpaan”-tapahtuma. Alkuillasta arvottu onnellinen sai täräyttää johtajaa nokkaan jos vain oli tolpillaan. Älkää peljästykö, tämä kaikki oli vain symbolista eikä oikeaa väkivaltaa käytetty. Kiitän näin julkisesti pikkujoulutoimikuntaa vielä siitä, että paljon pelätty yhteislaulukimara siirrettiin ensi vuoteen.

Nyt lähden kohti viidakon sydäntä, missä Kääpiöheimo on laittanyt kystä kyllä oikein olan takaa!

Hyvää Joulua kaikille (kymmenelle) lukijalleni!

Kaikki hyvin

2004-12-16T20:25:00.000+02:00

Jotkut lukijat saattavat muistaa taannoin kun Apinapostitoimiston jakaja Mutzi-apina tunaroi ja hukkasi pari kallisarvoista kirjaa. Kirjoitin episodista 22. ja 29. syyskuuta sekä 3. ja 11. lokakuuta.
Nyt kirjat ovat hallussani. Nimettömän vihjeen avulla sain selville, että kirjat olivat päätyneet Koillis-Bengalin tuomiokapitulin kolmannelle varasuntiolle, Erno Nasaretiläiselle, jolta kävin ne sitten hakemassa.

Kuulusteluissa Erno kertoi seuraavaa:

” Eräänä aamuna löysin surkean, nälkäisen apinan kirkon ovelta. Annoin tälle otusparalle lämmintä ruokaa ja kylvyn. Tämä kiitti minua antamalla postipaketin, josta sade oli poistanut sekä vastaanottajan että lähettäjän osoitteen. Tämän jälkeen annoin vielä apinalle rahaa taksiin. En voinut muutakaan kuin pitää paketista löytyneet uskonnollisaiheiset kirjat itselläni toistaiseksi. ”

Mutta Mutzi-apina on viittonut ja äännellyt viimeisissä kuulusteluissa seuraavaa:

” Kurja ihminen isosta talosta seurasi minua viikon. Oli paha tyyppi. Tarjosi ryypyn rommia, josta en kieltäytynyt. Vei paikkoihin, mm. punaisten lyhtyjen alueelle. Kammottavaa, kaipasin viidakkoon. Olin humalassa ja ihminen otti paketin. Heräsin syyllisyyden kalvaessa rinnustani. Aloin ryypätä ja pelata. Kaipasin viidakkoon. ”

Aivan oikeaa tapahtumaketjua ei ilmeisesti saada koskaan selville, mutta Mutzi on toiminut sittemmin ansiokkaasti Apinapostin jakajana.

Meemi

2004-12-12T23:22:00.000+02:00

Hoksasin hauskan oloisen musiikkiin liittyvän meemin surffaillessani. Meemiharrastus on hyvä aloittaa tästä, sillä Mustanaamiot ovat kautta aikain olleet musiikin ystäviä. Klassisista instrumeinteistä Pääkalloluolan Suuressa Aarrehuoneessa ovat mm. Rolandin torvi ja Homeroksen lyyra.

Roland käytti torveaan taannoin antaakseen varoitusmerkin kuninkaalleen Kaarle Suurelle. Kolmannella töräyksellä kaikki tienoon linnut tippuivat kuolleina maahan ja saraseeniarmeija pakeni pakokauhun vallassa. Myönnettäköön, torvesta ei lähde kummoisia musikaalisia ääniä, varsinkin kun se on kahtiahaljennut... Mutta sokea Homeros nautti musiikista, jota kuului lyyrastaan!

Tässä meemissä siis otetaan soitto-ohjelman soittolistalle täysin summamutikkainen otos kaikista musiikkikappaleista, jotka sattuvat kovalevyllä olemaan. Sitten listataan kymmenen ensimmäistä. Ei saa huijata ja ottaa hävettäviä kappaleita pois.

Prodigy : One Love (Edit) The Narcotic Suite
Muslimgauze : 24 Fond Memories of Idi Amin
Leatherstrip: Mohawk
Santana : Love, Devotion and Surrender
Rondellus : Rotae Confusionis
Muslimgauze : Tonton Macoutes II
Sopor Auternus : Todeswunsch
Muslimgauze : Arab Jerusalem
Corvux Corax : Por coi bait mes maris
Gor : Pneuma

Siinäpä se, mitään salaamatta tai mitään lisäämättä. Oudoksuttaa lähinnä Muslimgauzen voimakas osanotto. Meemin hoksasin Anekdootista.

Pikkujoulut 1

2004-12-06T18:17:00.000+02:00

Ensimmäiset pikkujoulujuhlat ovat ohi, ja olen vielä jotensakin hengissä. Joku kurja keppostelija oli terästänyt maitoani ainesosalla, jolla oli yhdentoista tiikerin voimat.

Ensi kerralla olen varovaisempi.

Matkasta ja pikkujoulutunnelmista

2004-12-03T23:16:00.000+02:00

Sovimme Uskottujen Miesten kanssa että viikottaisen kokoontumisen sijaan matkaisimme naapurikuningaskuntaan uusia tuulia tutkimaan. Matka oli jokseenkin pettymys, sillä Bengalissa harvinainen jumalten juoma oli loppunut tilapäisesti myös määränpäässemme. Noh, onneksi sain hankittua erästä toista harvinaista herkkua, eli maapähkinärinkuloita.

Kohtasimme vieraassa maassa Uuden Rikosestämisjärjestö URJ:n veikeän asiamiehen, joka piti skolastiset kalvosulkeiset järjestönsä toimintaperiaatteista. Esitys oli tuplanahistunut ja poikkeavuudeltaan tavallisen lauantai-illan kaltainen pelleily, mutta kestimme sen jokseenkin kunniakkaasti. Lopetukseksi sulavakielinen veijari antoi hämäriä ennustuksia meille jokaiselle yksityisesti. Joidenkin kanssa tämä psykosomaattinen multitalentti piti pitkänkin session, mutta minulle hän sanoi vain: ”Päässäsi on dominoaukko.”

Pikkujouluaika on saapunut myös tänne Bengaliin.
Matkalla ehdimme myös suunnitella lauantaista pikkujouluriehaa. Myöhemmin osallistun myös Viidakkopartion pikkujouluun ja ehkä myös Kääpiöheimon järjestämiin karkeloihin.

Uskottujen Miesten pikkujoulu on näin ennakkoon kaikkein riehakkain. Otamme ilon irti ja antaudumme viettiemme vietäviksi muutaman tunnin ajaksi. Ohjelmassa on mm. seurapelejä ruoan, juoman ja musiikin kera.

Viidakkopartio järjestää myöhemmin todella mahtavan ruokatarjoilun, kuulemma Samarkandin Oraakkelillakaan ei ole vastaavaa joulupöytää. Mutta Viidakkopartion pikkujoulujuhlan näennäinen kohokohta eli yhteislaulutuokio (lue: kuusituntinen) on ainakin minulle, yksinäisyyteen kaipaavalle miehelle, liikaa.

Unohdettuja maagisia esineitä, osa 2

2004-11-27T13:27:00.000+02:00

Totuuden torvi

Varakas vaskimestari ja pendalisti N.S. Vilkuna taannoin loitsi erään puhaltimensa täyteen totuutta pursuavaa taikavoimaa. Innoissaan hän vei sen seuraavaan veljeskunnan biannualliseen vuosikokoukseen näytille. Ensi töikseen torvi täräytti kuuluviin harmillisen lauseen: ”Suurmestari on tomppeli.”

Suurmestari antoi ruoskituttaaa Vilkunan hengiltä miltei välittömästi. Tämän jälkeen torvi toitotti Suurmestarin olevan ruma ja lisäsipä se vielä pari valikoitua ja matalaa törähdystä Suurmestarin vaimosta.

Pannukakun muodon hyvin nopeasti saanut Totuuden torvi muurattiin Vilkunan elottoman ruhon kanssa erään myöhempien sukupolvien myötä kuuluisaksi tulleen rakennuksen kellarin seinään.

Unohdettuja maagisia esineitä, osa 1

2004-11-25T20:16:00.000+02:00

Zeonedhymin sormus

Sormus on taottu täysin arvottomasta metallista. Se on hieman iljettävän värinen, ja pinta on koruton ja paljas. Mutta sen koko mukautuu jokaiseen sormeen täydellisesti.

Zeonedhym takoi näitä toista sataa, joista suurin osa on hukattu aikojen saatossa. Koruseppä itse hirtettiin kylänmiesten (ja –naistenkin) toimesta ja sittemmin haudattiin kahdenkymmenyhden sormuksen kera riemusaatossa oman pajansa takapihalle.

Markiisittaren Budoaarista

2004-11-24T23:34:00.000+02:00

Bengalin johtava suu- ja sorkkaeläintutkija kertoi minulle historiallisia anekdootteja Markiisittaren Budoaarista. Tämä huikenteleva biologi ehti vierailla useasti tässä legendaarisessa liikehuoneistossa, josta on tullut osa Morristownin elävää historiaa. Markiisitar itse viettää eläkepäiviään jossain napapiirin tuntumassa, tai niin kerrotaan.
Eipä enempää kuin viisikymmentä vuotta sitten tässä budoaarissa saattoi kohdata monen valtiovallan asiamiehiä, kavalia kaksoisagenteja, tylsistyneitä aatelisia, salaisten järjestöjen huppupäisiä jehuja, kirjailijoita ja taiteilijoita, salskeita sankareita ja kapisia konnia, erialojen diletanteja sekä kunnallispoliitikkoja ja julkimoita.

Mutta tänä päivänä tämä unohdettu rakennus on ollut tapetilla ja purku-uhan edessä. Ne vielä elossa olevat vakioasiakkaat, jotka vielä kynnelle kykenevät, ovat nyt tulleet esille sekä muistelemaan menneitä että puhumaan rakennuksen säilyttämisen puolesta. Kävin heidän kokoontumisessaan ja eräs eläkkeellä oleva entinen neuvostoupseeri muisti minut! Oliko paikalla taannoin ollut isäni vai isoisäni, se on vielä epäselvää, sillä Mustanaamiokronikoista ei ole löytynyt merkintää vierailusta Markiisittaren Budoarista.

Olen ”wanhan ajan” suhteen auttamaton hölmö ja sentimentaalinen romantikko, ja ylpeä siitä.

Matkalla marraskuussa

2004-11-23T16:07:00.000+02:00

Olen yöunen ja iltapäivänokosten välissä. Lounaasta matkani jatkuu päivälliseen. Astuin syntymän ovesta kuoleman kynnykselle.

Mustanaamion edesmennyt tuttava ja Hyvän Merkin omistaja Ambroce Bierce sanoi taannoi marraskuusta seuraavaa:

” Marraskuu on ikävyyden yhdestoista kahdestoistaosa ”

Viikonlopun saldo

2004-11-22T23:41:00.000+02:00

Näitä listoja ilmeisesti ihmiset harrastavat:

kiinniotettja konnia (4) – se oli niille oikein
napattuja rikollista (2) – putkaan vaan
käsirysyjä (1) – edellisten rikollisten kanssa
korvapuusteja (2) - hyvää
minimuffinsseja (3) - herkullista
pisaroita alkoholia (0) - tietenkin
lasia maitoa (monta) – lempijuoma
eksistentiaalisia kriisejä (yksi suuri) – jatkuu edelleen...
tunteja tietokoneen ääressä (liikaa) – liika on liikaa
katsottuja elokuvia (8) joista kelvollisia yksi tai kaksi
mönkään menneitä suunnitelmia (1) sekin riittää...
sivullisia vahingoitettu (0) hyvä näin
karvalakkeja ostettu (14) heräteostoja...
missattuja tv-ohjelmia (1) aijaijai
kirjoja luettu (1) en kerro mikä oli kyseessä
no okei (-) se oli stanislaw lemin kirja
mutta ne on (-) kaikki hyviä
pitää lukea lisää (-) mutta nyt on ihan muu aloitteilla
.... ... . .....

Kortinpeluuta ja muuta kaipuuta

2004-11-19T19:42:00.000+02:00

Yllättävän rankka työviikko on ohitse, ja rentouttava viikonloppu on aluillaan. Olen ottanut melkein joka ilta pienet nokkaunet.
Huomenna kuulemma on kortti-ilta kavereiden kanssa. Mukana ovat:
- kääpiöheimon nelinkertainen mestari, vatsastapuhuja ja taivava narkoleptikko
- brittiläisen imperialismin viimeinen palturi, vasikka ja matti
- mekaaninen nahkakuulakauppias Koillismaalta
- Kit Walker, esq.
Hetken verran luulin että N tulisi myös. Nähtyäni terhakan hahmon liitäessä karmiininpunaista taivasta vasten, olin varma että hän on palannut. Mutta se olikin joku muu.
N syntyi kolme päivää ennen keskipäivän aattoa, väärällä puolella jokea, ja väärällä aikakaudella. Minä kaipaan häntä ajoittain, vaikka hän kertookin vain sinertäviä valheita.

Kirje hyvin kaukaa

2004-11-14T19:56:00.000+02:00

Sain harvinaislaatuisen kirjeen Joaquin Van Der Bronckoburgerilta, joka kirjoitti sen vain muutamia tunteja kuolemansa jälkeen. Joaquin asustaa pienen kylän Z-kaupan (joka toimii myös postina) kupeessa, toisessa galaksissa.

Kuitenkin näin hän kirjoitti:

” Terve Mustanaamio,
perustin eilen kahden kaverini kanssa Mustanaamiokerhon alajaoston ”Puimurikoneella ajavat Naamiomiehet”. Siihen kuuluu myös siskoni Elisa, joka ei kuitenkaan ole mies, vaan kahdeksan vuotias tyttö. Harrastamme kaikki taistelua konnuutta ja vääryyttä vastaan. Meillä on apulaisena lemmikkimme Pux. Ai niin, kaverini nimet ovat Kaï ja Seldom ja hekin ovat seitsemän vuotiaita kuten minäkin.

Terveisin
Joaquin

P.S. Äiti lähettää terkkuja ”

Toivotan Joaquinin alajaoston tervetulleeksi. Koska ”Puimurikoneella ajavat Naamiomiehet” ovat kaukaisin alajaosto (ja ensimmäinen toisessa galaksissa), olen lähettänyt heille kaikille Mustanaamiopatsaan ja muutaman kappaleen sekä hyviä että pahoja sormuksia.
Kaikkea hyvää teille!

Hurja projekti on takana

2004-11-13T23:31:00.000+02:00

Kahden viikon aikana neljäsataa kääpiöheimoilaista painoi hommia niska limassa kolmessa vuorossa. Oli ruumiillisen työntekijöitä, logistiikka-alan taitajia, insinöörejä ja siivoojia.
Heille (perheineen) piti ensin rakentaa väliaikaiset asumustilat, raivata kolme hehtaaria viidakkoa, jotta saataisiin välttävät kulkuyhteydet, vuokrata kaksikymmentä bussia, neljä venettä ja viisi opasta. Viimehetkellä luovuin ajatuksesta kaivaa neljän kilometrin tunneli metroa varten.
Piti myös rakentaa riittävät ruokailutilat ja palkata viisitoista kokkia ja kaksikymmentäviisi muuta ravitsemusalan työntekijää, joille kaikille (perheineen) kuului asuntola. Työntekijöiden lapsille ja lastenlapsille rakennettiin väliaikaisia koulutiloja, palkattiin tusinan verran opettajia sekä muutama kanslisti, kuraattori ja terveydenhoitaja.
Eri alojen asiantuntijoita lennätettiin ympäri maapalloa. Jätteille ja muulle ylimääräiselle ainekselle rakennettiin kierrätyskeskus, kaatopaikka sekä kirpputori.
Tämä kaikki kannatti, sillä vihdoin Pääkalloluola sekä muut asumukseni ovat siivottu, tip-top sekä edustuskunnossa.

Sivusilmäyksiä

2004-11-12T16:49:00.000+02:00

Maksullisia naisia kadunkulmalla. J. Dixon, humalassa taas, menossa kotiin hakkaamaan vaimoaan. Nuori tyttö yksin sateessa. Neljä nunnaa etsimässä autettavia, joita eivät näe. Tuo nuori taiteilija taas irstaita kokemuksia vailla. Joukko nuoria hurjia kännäämässä ja etsimässä uhria. Mielipuolinen leijonankesyttäjä matkalla varmaan tuhoon pullo bourbonia housun takataskussa. Kasakkataistelija kostokierteessä ja pakkolaskussa. Mattokauppias Tihinen, ilman mattoja ja ilman tulevaisuutta. Kerjäläisiä kummallakin puolella katua.
Tämän kaiken olen nähnyt lokakuisen marraskuun läpi.

Kone

2004-11-10T21:19:00.000+02:00

Totta tosiaan, rakentelin luppoajalla ylimääräisistä piuhoista, virtapiireistä sekä sunmuista sensellaisista vempelettä, joka pitäisi seuraa jonninjoutaville vieraille. Suunnitelmissani siitä piti tulla kohteliaan utelias, eli kysellä vieraan ulkomaanmatkoista ja perheestä mukavia kysymyksiä. Lisäksi sen tuli osata laittaa ruokaa ja kertoa hauskoja ja harmittomia juttuja, ja sen tietomäärä urheilusta ja muodista tuli olla huomattava, muttei liian huomattava jotta vieraat pääsisivät pätemään omilla tiedoillaan. Ohjelmointi oli siis hyvin tarkkaa, ja pienikin epäonnistuminen suuntaan tai toiseen saattoi merkitä katastrofia.
Kolmessa päivässä kone valmistui. Kun käynnistin sen, rakkine höpötti vain lentämisestä. Enkä ollut rakentanut sille edes siipiä.

Hiljaiselon jälkeen

2004-11-08T16:26:00.000+02:00

Olen laiminlyönyt jälleen kirjoittelua. Osasyyksi kelvannee kiire. Lisäksi vieraani läänin sonetisti Denkinson vaimoineen jatkoi vasta eilen matkaa kohti äärimmäistä pohjolaa.
Mutta mitä onkaan tapahtunut vajaan viikon aikana:
-Tapasin mykän saksalaisen, mutta hän oli tylsä.
-Muistin entisaikojen Mustanaamioita, muita suurmiehiä sekä edesmenneita sukulaisia ja tuttavia vainajien päivänä.
-Osallistuin merkkihenkilön hautajaisiin.
-Näin unta että heräsin.
-Kylvin sopua kahden heimon välille.
-Rakensin koneen, joka tahtoi lentää.

Siinä viikon väliraportti. Pyrin tulevaisuudessa täydentämään päiväkirjaani useammin.

Teehetki ystävän seurassa

2004-11-02T17:27:00.000+02:00

”Tuuli on kova, muttei kylmä”, aloitti Denkinson aamuteellä. En täysin tiennyt mitä asia minulle kuului, mutta kuuntelin tarkkaavaisenoloisesti. Mielessäni pyöri lähinnä viimeyön tapahtumat Gibraltarilla:
Olin seurannut kolmea merirosvoa pimeään salmeen, josta olin kuullut karmeita tarinoita. Kukaan ei ollut koskaan palannut tästä kirotusta paikasta tervejärkisenä, ja vain muutamana on palannut ollenkaan.
Odotin tunnin villapuseroon pukeutuneena. Hieman sen jälkeen kun kuulin muutamia hirveitä parahduksia syvältä paksusta pimeydestä, lipui rosvojen pieni alus salmesta. Alus oli vailla miehistöä, mutta salakuljetustavara, kreikkalainen ambrosia, oli tallella. Ilmoitin viranomaisille ja palasin kotiin Bengaliin.

Denkinson kuvaili uutta vaimoaan vielä useita tunteja.

Varhainen keskustelu

2004-10-31T11:07:00.000+02:00

Juttelin pitkään aamu-usvan jumalan kanssa. Maailmanpolitiikasta hän ei liiemmin tiennyt mitään, mutta hiljainen keskustelumme rönsyili kuitenkin moneen suuntaan ja sainkin tietää monia asioita tältä iättömältä toveriltani. Mutta jotkut asiat jäivät auki hänen poistuessaan hitaasti paikalta. Huhuilin syvemmälle vihreään metsään mutta huomasin pian jääneeni yksin.
En tiedä milloin saan tilaisuuden jatkaa mielenkiintoista keskusteluamme, sillä olen lukenut Mustanaamiokronikoista, että vain neljä aiempaa Mustanaamiota ovat tavanneet tämän vaikuttavan hahmon. Tarinat kertovat, että hän palaa samalla paikalle vain neljänsadan vuoden välein. Jos on onni matkassa, tapaan hänet toisaalla. Ilmeisesti hänelle voi viestittää aamu-usvan välityksellä, mutta hän ei koskaan vastaa.

Tunnelmia ajan rattaan tältä puolen

2004-10-30T13:14:00.000+03:00

Bengalin rosvot ovat jälleen pitäneet minut hyvin työllistettynä, työviikko päättyi aivan äsken. Viimepäiviltä ei ole tullut päiväkirjamerkintöjä, jäljelle ovat jääneet ainoastaan muistot, jotka nekin katoavat aikanaan kuin kyyneleet sateeseen.
Mutta nyt saapuu kapellimestarini S. Diarnan mukanaan neljätoista kääpiökokoista biisamia. Odotan vielä kahta muuta vanhaa ystäväämme kylään. Toinen heistä on juuri tullut ruostuneesta häkistään ja odottaa tältä illalta suuria, ja hänen puolisonsa, Amiloona, nauttii yöläisten luottamusta. Valmistaudumme viettämään yhdessä illallista, yllämme vain kullanruskea kuu ja takanamme mutkainen historia. Ruokailusali on koristeltu kauttaaltaan erilaisilla revonhäntäsidoksilla ja kaiken pitäisi olla valmista.
Jännittyneenä odotan iltaa ja kaikkea mitä tuleman pitää.

Sunnuntai, tuo naamaton väliaika

2004-10-24T11:42:00.000+03:00

Sunnuntaisin ei oikein tiedä miten päin olisi. Tarkoitan sitä sekä fyysisesti että temporaalisesti. Täysin vapaa päivä kahden viikon välissä. Pitäisikö kelata kuluvan viikon tapahtumia, vaiko miettiä jo tulevaa? Uskonnolliset ihmiset saattavat käydä kirkossa, ja muutkin voivat juhlistaa päivää esim. syömällä hienommin, mutta itse koen joskus sunnuntait päiviksi, jotka lipuvat ohitse.
Tämä sunnuntai poikkeaa kuitenkin hieman tavallisesta, nimittäin tänään suomalaiset ystäväni saavat vaikutusmahdollisuuden kunnallisvaalien muodossa. Onnittelut! Jotkut ovat pohtineet mikä mahtaa olla Mustanaamion puoluekanta. Vastaus: Mustanaamiot kautta aikain ovat olleet poliittisesti sitoutumattomia, mutta kuitenkin heikkojen puolella tyrankeja ja rikollisia vastaan.
Mutta jos kunnassanne ei ole Mustanaamion kaltaista auttajaa, äänestys on paras keino taistella näitä tyrankeja ja rikollisia vastaan. Käykäähän äänestämässä, ystävät!

Lauantaiaamupäivä erilaisten ystävien seurassa

2004-10-23T13:12:00.000+03:00

Siivotessa löytyy tavaroita eriskummallisista paikoista. Löysin Devilin kopin seinän vuorauksesta nidotun aikalaiskertomuksen viisaan kuningas Salomon eräästä ennätyksenomaisesta saavutuksesta. Nide piti sisällään tarkan kirjallisen kuvauksen (mukana toki hienoja värikuvia) Salomon seitsemästäsadasta ruhtinaallisesta puolisosta ja kolmestasadasta sivuvaimosta! Selattuani tätä yksityiskohtaista selontekoa, jäin hieman ihmettelemään missä vaiheessa kuningas ehti sepittää ne 3000 sananlaskuaan ja 1005 lauluaan. Hän taisi olla vähintäänkin yhtä ihmeellinen veikko kuin minäkin!

Lisäksi pelastin seitsemän urhean (ja edesmenneen) kääpiöheimolaissoturin maalliset jäännökset sulkemalla viimetipassa pölynimurin. Tästä kiitollisina heidän välitilaan jääneet henkensä jäivät pitämään minulle seuraa ja avustamaan siivoustöissä. Mukavia kavereita, kaikin puolin!

Kääpiöheimolaisten aaveet kertoivat myös kummitusjuttuja, aiheenaan Bengalin seudun ihmissudet. Ihmissuden kirouksen saa ylleen henkilö, joka on saanut pureman/haavoja ihmissudelta ja jäänyt henkiin. Nämä kammottavat tarinat saivat minut ajattelemaan hypoteesia, jossa suteni Devil jäisi henkiin ihmissuden hyökkäyksestä. Koska ihmissudet perinteisesti muistuttavat enemmän sutta kuin ihmistä, olisiko Devil päinvastoin enemmän ihmisen kaltainen? Jos näin olisi, se varmaan lähtisi lähikapakkaan oluelle ja haastamaan riitaa!

Jälleen kerran siivousaiheinen bloggaus

2004-10-22T14:06:00.000+03:00

Pääkalloluolan, Keela-Ween Jademajan, Morristownin kaupunkiasunnon ja muiden asumusteni suursiivous on saanut alkunsa hyvissä merkeissä. Päiväkirjaan tulee taas otteita ”siivouspäiväkirjasta”, sillä minusta on hauskaa kirjoitella harvinaislaatuisista esineistä, joita löydän sattumalta siivotessani.
Kaupunkiasunnosta löysin vain parikymmentä tyhjää maitopurkkia, kuution luettuja sanomalehtiä sekä kymmenen litran ämpärillisen pölyä ja muuta moskaa.
Jademajan romulaatikossa oli mm. pedon merkki, kappalaisen varjo, ohjeet ”kuinka tulla kuuluisaksi kolmessa tai neljässä päivässä” sekä kumpikin tanskalaisista kaksosista. Heitin kaikki roskiin.
Sain myös vihdoinkin ripustettua taannoin tekemäni tiffanytyön kaupunkiasuntoni keittiön ikkunaan. Työn aiheena on kristillismyyttinen kertomus munkki Nikolon pingisottelusta Saatanan kanssa.

Huomenissa lisää kertomuksia siivoamisen hauskasta maailmasta.

Feng shui

2004-10-19T19:45:00.000+03:00

Pääkalloluolan sisustus on luonnollisesti suunniteltu vanhaa itämaista ympäristötiedettä, feng shuita mukaillen. Vaikka feng shui on vastikään tullut länsimaissa muotiin, se kirjaimellisesti rantautui Bengaliin jo seitsemmännen Mustanaamion (1655-1700) aikana. Vuonna 1675 Eedeniin haaksirikkoontuneen Annabel-laivan kapteeni Arkadinin lokikirjasta sekä henkilökohtaisista päiväkirjoista löytyi huomattavia merkintöjä tästä idän ympäristösuunnittelufilosofiasta. Sittemmin Mustanaamiot ovat omilla Kiinan matkoillaan tuoneet lisävalaistusta tähän jaloon taitoon.
Täysin feng shuin mukaan en ole voinut sisustaa tai rakentaa, sillä Pääkalloluola on kallioon hakattu, ja sen sijainti on mikä on, ja suuaukko sattuu avautumaan tiettyyn suuntaan. Lisäksi en ole tohtinut luopua eräästä uskollisesta seuralaisesta, yucca-palmusta, vaikka feng shui neuvoo pitämään kotona mielellään pyöreälehtisiä kasveja. Nyt yksi palmuistani nököttää juuri luolan ”rahapisteessä”, jossa sen ei kuuluisi olla. Siinä olisi hyvä paikka esimerkiksi rahapuulle. Luulen, että muinoin joku vanha ja viisas kiinalainen alinomaa satutti silmänsä tällaiseen terävään lehteen, ja silloin feng shui–oppi sai uuden luvun.
Yritän saada aikaiseksi tällä viikolla siivouksen lisäksi myös pientä uudelleen järjestelyä. Tai peräti hankin jonkin uuden huonekalun tai ornamentin. Sininen makuukammarin takavasenpaan nurkkaan pitäisi saada jotain piristystä. Perjantaina Morristowniin shoppailemaan, siis!

Tilanneanalyysi

2004-10-17T18:14:00.000+03:00

Koska minua sitovat tiukat itselleni asettamat säädyllis-moraaliset koodit ja kunniakäsitykset, en voi ilmaista tämänhetkistä tilanneanalyysiä täysin rehellisesti, tyydyn vain toteamaan, että asiat voisivat olla paremmin.
Asumuksessani olevat pinnat (pöydät, tasot ja hyllyt sekä lattia) ovat täyttyneet pinoilla, kasoilla ja läjillä erilaisia esineita kuten vaatteita, lehtiä ja kirjoja. Ihmettelen vain, että kuka niitä on asetellut tänne, ja missä välissä. Lisäksi Pääkalloluolaan unohtunut konnan raato, joka on ilmeisesti hautautunut jonkin pinon, kasan tai läjän alle alkaa jo haista.
Toisekseen, tunari asiamieheni käännytettiin Ruotsin ja Suomen välisellä rajalla tarkkaavaisten tullimiesten ja –naisten toimesta, syy ei ole vielä kantautunut korviini. Mutta seuraksena suurehko erä Dr. P----r –limonadijuomaa jäi tällä kertaa saamatta.
Vieläpä ns. pitkä viikonloppu meni aivan plörinäksi, ainakin retrospektiivisesti ajatellen. En oikeastaan saanut mitään aikaiseksi, eikä kuitenkaan tullut oikein levättykään.
No, huomenna alkaa uusi viikko. Bengalin konnat varokaan, täältä tulee ärtynyt Mustanaamio!

Ultramariinia vaiko wasabia

2004-10-16T13:50:00.000+03:00

Perjantai-ilta tuli taas vietettyä kotosalla. Vaikka olekin nykyään maitolinjalla, toki nuorna miesnä saatoin silloin tällöin morristownilaisessa rokkikuppilassa tilata maitooni myös vodkaa ja kahvilikööriä. Opiskeluaikoina meno saattoi paikkapaikoin olla aika railakastakin. Oli myös aamuja, jolloin tunsin jonkin ikivanhan ellei peräti iäisen olennon myllertävän vatsassani tai päässäni.
Anakharsis sanoi taannoin viisaasti jotenkin näin:
”Ensimmäinen kuppi janoon, toinen mielihyvään, kolmas juoppouteen ja loput hulluuteen.”
Eräs kohtaus niistä nuoruusvuosien neljän (tai useamman) kupin illoista on jäänyt mieleeni. Baaristä lähdettyäni kaupunkiasuntoni suuntaan en tiennyt oliko päälleni kaatuva sade ultramariinia vaiko wasabia. Vastausta en ole saanut vielä tähän päivään mennessä.

Testituloksista

2004-10-16T13:14:00.000+03:00

En juuri harrasta näitä, mutta tämä piti kutinsa,
What Romance Movie Best Represents Your Love Life:

"You must remember this, a kiss is still a
kiss". Your romance is Casablanca. A
classic story of love in trying times, chock
full of both cynicism and hope. You obviously
believe in true love, but you're also
constantly aware of practicality and societal
expectations. That's not always fun, but at
least it's realistic. Try not to let the Nazis
get you down too much.

What Romance Movie Best Represents Your Love Life?

Legenda Kultaisesta Legendasta

2004-10-15T01:07:00.000+03:00

1200-luvun italialainen kronikoitsija, hagiologi ja Genoan arkkipiispa Jacobus (Jacques) de Voragine kirjoitti aikanaan kattavan pyhimysluettelon ”Kultaisen Legendan”, joka olikin keskiajan suosituimpia kirjallisia julkaisuja. Tämä kirja löytyy Pääkalloluolasta ainoastaan ranskankielisenä painoksena 1300-luvulta, mutta nyt alkuperäinen kappale olisi tarjolla salaisessa huutokaupassa pienessä kaupungissa lähellä Porvoota. Luettelon kylkiäsenä tulee myös aitoustodistus, jonka ovat allekirjoittaneet paavi St. Celestine V, pyhimys St. Berencardus sekä eräs kerubi, jonka käsialasta ei saa selvää. St. Celestinen paavikausi oli hyvin lyhyt, noin kuusi kuukautta, johtuen ehkä juuri tästä aitoustodistuksen allekirjoittamista (ja tunnetun kerubin kanssa pelehtimisestä). On lisäksi legenda, että juuri tämän kerubin läsnäolon fyysinen todistus on asettanut kirouksen, jos ei aivan alkuperäiseen Kultaiseen Legendaan, niin ainakin tähän aitoustodistukseen. Legendan mukaan kaikki, jotka ovat tekemisissä sen kanssa, tulevat jossain elävämänsä vaiheessa kohtaamaan armottoman kuoleman.

Kaiken tämän kertoi minulle hetki sitten parraton nainen puhelimessa.

Rankka viikko takana

2004-10-14T20:02:00.001+03:00

Tämän viikon rikolliset ovat nyt saatu joko rautoihin tai mullan alle. Heitä onkin ollut suurehko määrä. Rankan viikon aikana napatut tärkeimmät rikolliset :
- lintutieteitä harrastava entinen trukkikuski nykyinen superhakkeri
- prinssi Sloztsin, naapurikuningaskunnan korruptoitunut käskynhaltija, joka kidutti lukuisia häkkieläimiä viimeviikolla
- sipoolainen hypnoosimestari, jonka kymmenet uhrit olivat pakotettuja tekemään Lasse Norres-imitaatioita yksityistilaisuuksissa ympäri maailmaa
Muitakin pienenpiä tekijöitä jäi haaviin, mutta ei niistä sen enempää.

Nyt olen väsynyt, mutta tieto erään asiamieheni edesottamuksista Ruotsissa piristää. Olen nimittäin saamassa taas suurehkon määrän Dr. P----r –virvoitusjuomaa (nimi osittain peitetty, sillä Mustanaamio ei mainosta mitään). Asiamieheni varsinainen tehtävä on huippusalainen.

Tutkimusten päätös

2004-10-11T16:27:00.000+03:00

(lue ensin kolme edellistä kirjausta)

Uudet johtolankani veivät minut syvälle Bengalin viidakkoon. Olin liikkeellä muutaman hyväkuntoisen kääpiöheimolaisen kanssa. Matka määränpäähämme kesti tunteja. Aivan viidakon sydämestä löysimme pienen, tupakkakartongeista, kahvipaketeista ja muovisista pelimerkeistä kyhätyn hökkelin, jonka sisällä oli kadoksissa ollut apinapostitoimiston työntekijä Mutzi. Siellä se kökötti ektoplasmakanisterin päällä, aika surkean näköisenä. Otimme Mutzin talteen pienehköön häkkiin, ja hökkeliainekset laitoimme selkäreppuihimme. Niistä keitämme kahvit kotosalla, ja voipa joku pistää tupakaksikin.

Tutkimukset ovat tältä osin ohi, mutta missä ovat ne kirjat, joita Mutzi oli minulle tuomassa!!! Missä?!

Tutkimukset etenevät

2004-10-11T01:11:00.000+03:00

(lue ensin kaksi edellistä kirjausta)

Vietin sunnuntai-iltapäivän lähes tyhjässä kuppilassa aivan kaupungin laidalla. Nuokkuvan juomanlaskijan lisäksi paikalla oli vain viisissäkymmenissä oleva laulava nainen. Tai tarkemmin katsottuna tuolien takana seisoi myös kääpiökokoinen viulisti, jonka itkevät soinnut säestivät naisen laulamia vanhoja puolalaisia lauluja, joita kaikkia yhdisti suunnaton suru. Olin saanut selville, että eräs aaveaktivisti, jolla saattaisi olla tietoja viime päivien tapahtumista, kävisi täällä useinkin.
Neljännen maitolasillisen aikana silminnähden humaltunut laulajatar kysyi minulta laulutoiveita. Paikan tunnelma oli jo tarttunut minuun. Tyhjensin hiljaa lasini katsellen muualle, ja sitten pyysin laulamaan mitä tahansa kuu-aiheista laulua. Hän otti toiveen vastaan. Tämän laulun aikana maastopukuun sonnustautunut nuori nainen asteli baarin yläkerrasta luokseni. Hän kuiskasi korvaani nimen, joka oli minulle hyvin tuttu.
Tunsin kuinka minulla oli nyt yliote tutkinnasta. Hyvilläni poistuin kuppilasta, päämääränäni oli ympäröivän viidakon keskipiste.

Jatkan tutkimuspäiväkirjan kirjoittamista jahka uutta ilmenee.

Johtolankoja setvimässä

2004-10-10T01:54:00.000+03:00

(lue ensin aikaisempi kirjaus)

Johtolangat ja irtonaiset tiedonjyväset veivät minut pieneen kylään hiljaisen joen rannalle. Lauantai-illan hämärässä oli aavemaista kosteutta, josta Devil ei pitänyt. Kylässä oli vain yksi asuttu rakennus. Sieltä löysin vanha miehen, joka köhisten sytytti sätkiään saastaisella patjalla istuen. Hän puhui välillä, jatkaen ilmeisen loputonta tarinaa, jonka alkua en ollut kuullut. Tarina oli kertomus hänen nuoruusvuosistaan Samarkandissa, samanaikaisesti sekä tunnustus että testamentti. Tein miehelle palveluksen ja kuuntelin häntä. Eihän minulla ollut mihinkään kiirettä. Minun täytyi vain odottaa pientä laivaa, jota ohjastaa joukkio harmittomia salakuljettajia. He ymmärtääkseni tulisivat vaihtamaan Subvronka-lastinsa pieneen määrään ektoplasmaa tässä pisteessä, joka on jo unohtunut nykyisiltä kartografeilta.
Tunteja myöhemmin kuulin hiljaisen konehuoneen ääniä aamuhämärän läpi. Devil nousi pystyyn unestaan. Vanha tarinoitsija oli nukahtanut vain joitain kymmeniä minuutteja sitten ja nukkui yllättävän rauhallista unta. Itse olin kylmissäni, kunnollista tulisijaa ei talossa ollut.
Aamu-usva peitti joen miltei kokonaan, mutta piilostani näin mustan laivan lähestyvän rantaa kaksi miestä, kapteeni ja nuori matruusi, kannella tupakkaa poltellen. Aikansa ympärille katsottuaan hiljainen kapteeni komensi laivansa jatkamaan matkaa.
Minä palasin Morristowniin, ja takaisin lähtöruutuun.

Työtehtäviin

2004-10-09T14:24:00.000+03:00

Olen saanut yllättäviä työtehtäviä. Morristownin yliopiston teologian laitoksen hanke, ns. swedenborgilainen osasto, on joutunut väärinkäytösten uhriksi ja tullaan lopettamaan ellei asiaan saada selvennystä. Hanke oli tarkoitus toteuttaa yhteistyössä parapsykologian ja kemian laitosten kanssa. Nyt on saatu selville, että hankkeelle elintärkeä ektoplasmavarasto on tyhjentynyt.
Swedenborgilaisen osaston tutkijat ja assistentit olivat keränneet ektoplasmaa 17 kuukautta, ja varasto karttui hitaasti mutta tasaisesti. Jotta hanke saisi hieman lisäaikaa, on saatava pikaisesti lisää tutkimusaineistoa. Osasto on laittanut avunpyyntöilmoituksia mahdollisten avustusten toivossa meedioiden lisäksi myös kummituksille, haamuille sekä muille henkiolennoille, jotka ovat keskuudessamme.
Muitakin hallinnollisia epäkohtia on ilmennyt, mutta minun tehtävänäni on kuitenkin tutkia, oliko kyseessä varkaus, vaiko esimerkiksi sabotaasi. Epäilykseni kohdistuvat myös mahdollisiin räyhähenkiin ja aaveaktivisteihin.

Yritän pitää päiväkirjan ajantasalla koskien tutkimuksia.

Salainen kohtaaminen tammikuussa 1986

2004-10-08T15:26:00.000+03:00

Mariborissa asuu neljä kaunista naista. Asumuksenaan heillä on Kaipuun puutarhan ympäröimä suuri okranvärinen regence-tyylinen kartano, Goneril. Joka toinen ilta kaksi kuuroa palvelijaa tarjoilee pääsalissa vieraille (niin eläville kuin kuolleillekin) brandya ja unkarilaisia lihapullia tunnelmallisen, tai peräti alakuloisen viulun soittaessa valssia. Palvelijat pujottelevat taidokkaasti läpi labyrintin, joka on muodostunut ainoastaan posliiniastioista, jotka noudattavat flaamilais-italialaista fajanssiperinnettä.
Kartanon toisessa kerroksessa on kylpyhuone, jonka neljätoista korkeaa ikkunaa antavat jumalaisen näkymän pronssisista hevospatsaista täytettyyn puistoon. Sieltä sain nähdä näyn, joka on jäänyt mieleeni kaikkien vuosienkin jälkeen: salainen tapaaminen puistossa alla hevospatsaan, joka jäljitteli taidokkaasti takajaloillaan seisovaan konik-rotuista hevosta. Kokemukseni vuoksi tunnen olevan etuoikeutussa asemassa. Nainen, kaunein neljästä, riisuuntui paksusta satiiniviitastansa hyvin luonnollisen oloisesti paljastaen ihonsa, joka oli liljan ja alabasterin taivaallista sekoitusta. Kaunis hän oli, olisi eittämättä voittanut Troijan Helena-näköiskilpailun. Oli tähtikirkas yö, ja näin kuinka uljas urosjoutsen laskeutui naisen jalkojen juuren tämän polvistuessa suutelemaan eläintä suulla, joka on tuominnut tuhannet nuorukaiset ikuiseen välitilaan, joka muistuttaa lähinnä apatian ja rakkauden palon yhdistelmää.
Tästä eteenpäin tilannetta en kyennyt seuraamaan, sillä muserruin itkemään nurkkaan silkasta kohtauksen kauneuden aiheuttamasta liikutuksesta. En voi edes saada selville mitä tapahtui, sillä on sääntö, että kartanoon kukin pääsee ainoastaan kerran. En edes osaisi paikalle, sillä Goneriliin vievällä tiellä ei ole nimeä, ja tuhat entisten aikojen neitsyttä vuorollaan saattelee ylimääräiset vieraat väärille poluille, jotka eivät välttämättä johda meidän valtakuntaamme.

Perjantai

2004-10-08T13:11:00.000+03:00

Taas on perjantai eli siivouspäivä. Mutta toisaalta haluaisin viettää tämän vapaapäiväni lueskellessa. Sain eilen eräältä ystävältäni lainaan kirjan, joka omaa tiettyä potentiaalia hyviinkin lukuhetkiin. Viimeistään illan hämärtyessä käperryn soffalle kahvikupin, suklaan ja tämän opuksen kanssa. Ja itseasiassa unohdan, ettei apinaposti ole vieläkään tuonut minulle kirjoja, joita olen odottanut jo kolmatta viikkoa... Nyt lupaan olla puuttumatta tähän seikkaan tässä päiväkirjassa.
Viikonlopun aikana tarkoitus olisi katsoa muutama rästissä oleva elokuva. Pari japanilaista animaatiota kenties, tai vaikkapa kehuttu Citade de deus tai Dreyerin The Passion of Joan of Arc vuodelta 1928. Mukava että on valinnanvaraa.

Toki koskaan ei voi olla varma mitä tulevaisuus tuo tullessansa, tarkatkin suunnitelmat voivat peruuntua. Eilen Uskottujen Miesten kokouksessa tuli erimielisyyksiä yhteisten tulevaisuudensuunnitelmien suhteen. En ala puimaan asiaa tässä foorumissa, vaan lopetan tämän päiväkirjamerkinnän lainaukseen.

”Tulevaisuus on ajanjakso, jolloin liiketoimemme menestyvät, ystämmme eivät petä ja onnemme on varma.”
- Ambrose Bierce (omaa Mustanaamion Hyvän merkin)

Uskotut miehet

2004-10-07T14:45:00.000+03:00

Olen aloittanut pitkän viikonlopun. Viidakkopartio saa puolestani ottaa rikolliset huostaansa, minä en puutu tällä viikolla enää niihin hommiin. Illalla kokoonnumme neljän uskotun miehen kanssa pahamaineisella satama-alueella pohtimaan uusia keinoja ylläpitää rauhaa ja järjestystä Bengalin alueella.
Nämä uskotut miehet edustavat useita ammatti-, ihmis-, ja sosiaaliluokkaa ja -ryhmää. Nimet ovat salaisia, mutta kerron heistä seuraavaa:
- huippupilotiksi oppinut kirkonmies, erikoisalana demonologia ja manaukset
- burgundilainen metafysiikan opettaja / kassööri, erinomainen heavy-laulusolisti
- brigantiini androidi, brisé-ekspertti ja shoot-fighter
- 32-vuotias IT-alan työntekijä, taitava chenelle-harrastaja

He ovat olleet salaiset aseeni jo vuosia. Nyt olemme mahdollisesti ottamassa kuudennen henkilön mukaan. Hän on Bengalin pääkirjaston nuorempi apulaiskapuuni ja parannuksen tehnyt entinen kissavaras.
Homman pitäisi siis olla hoidossa!

Suruista rakennettu torni

2004-10-05T21:32:00.000+03:00

Seurasin tuomioon painautuneita jalanjälkiä Surujen mustalle tornille. Kuulostelin rautaovella kuinka kuun sukulainen vienosti mairitteli astumaan sisälle. Sadannen askelman jälkeen olisin huipulla, kalpea ääni kertoi. Sieltä minulla olisi rajaton näkymä Eteen ja Taakse.

Hetken ovella oltuani palasin kotiin.

Apinapostista edelleen

2004-10-03T21:17:00.000+03:00

Aion tehdä kirjallisen valituksen apinapostitoimiston työntekijöistä, tai ainakin yhdestä. Nimittäin postinjakaja Mutzi ei edelleenkään ole saapunut pakettini kanssa. Muut ovat käyneet tuomassa laskuja ja sanomalehtiä tylsän tasaiseen tahtiin. Mutzi selvisi kuulemma Kuiskivaan metsään asti, jossa sen kerrotaan ottaneen osaa pokeripeliin sekä kukkotappeluun.
Nämä paheet olen yrittänyt kitkeä lähiseudulta siinä kumminkaan onnistumatta. Vitsaus alkoi puutarhastani Eedenistä joskus viime tammikuussa, jolloin eräs leijona strutsin kera tylsistyneinä aikaa tappaakseen keksivät alkaa twistille, josta oli enää pieni askel pitkänvedon kautta kovenpien uhkapelien pariin kuten ventti ja toto.
Eedenissähän eivät yleiset eläinmaailman lait päde, kaikki eläinkunnan jäsenet käyskentelevät sulassa sovussa. Tulevaisuudessa poikkeuksena saatan olla minä, nimittäin välillä tulee mielihaluja syödä paikan kaikki otukset, varsinkin jos ne keksivät vastaavanlaisia uusia kujeita. No, tuskin kummiskaan.

Lukuhetkiä odotellessa

2004-09-28T23:26:00.000+03:00

22.9. mainitsemani apinapostinjakaja Mutzi on tavattu eräässä Morristownin hämärimmistä bingoista. Sieltä tämä kurja apina passitettiin Pääkalloluolaa kohti kirjapaketti mukanaan kesken hurjan voittoputken. Mutzi tuo tullessaan bingovoittoina vuoden kahvipaketit, kahdensadan euron arvosta erilaisia lahjakortteja sekä kynttilänjalan ja tuntemattoman määrän tupakkaa.
Kuitenkin, joskos tämä kaipaamani paketti olisi huomenissa käsissäni. Istahtaisin musnudilleni lueskelemaan rauhassa uusia kirjojani. Tänään "jouduin" lukemaan "vain" vanhoja kirjoja, aiheena ihmisruumiin erikoiset osaset. Esimerkkinä mainittakoon Pytagoraan kultainen reisi, Pelopsin norsunluinen olkapää sekä Nuadin hopeinen käsi (mutta se oli keinotekoinen). Itse tunnen vain muutaman mämmikouran ja pari kusipäätä.

Maagikoista ja riivaajista

2004-09-28T01:59:00.000+03:00

Olen maininnut tässä päiväkirjassa kuningas Arthurin ja hänen miekkansa Excaliburin. Nyt ajattelin kirjoittaa hieman Arthurin voimakkaan liittolaisen, taikuri Merlinin, syntymää edeltävistä tapahtumista. Löysin Pääkalloluolan vasemmasta kammiosta erään tässä nimeämättömän nunnan kirjalliset tunnustukset. Päiväys ja paikkatiedot täsmäävät, sekä myös paperi- ja mustelaadun iät sopivat Merlinin syntymän aikoihin. Asiakirjoista ilmenee, että kyseinen nunna oli Merlinin äiti, ja isä viettelevä paholainen, Incubus. Tai oikeammin tämän miespuolinen olomuoto, sillä tämä riivaaja näyttäytyy myös naisen hahmossa, jolloin hänen kutsumanimensä on Succubus (tai Succuba).
Aikoinaan riivaaja vietteli eritoten nunnia ja munkkeja tai muita hyveellisiä ihmisiä, esimerkiksi naimattomia naisia. Incubus oli paljon yleisempi vieras, tai ainakin se jätti enemmän todisteita jälkeensä, mm. raskaina olevia naisia. Succubus taas vei todisteet mukanansa munkin kammarissa vierailtuaan. Korkeintaan outoja ääniä saattoi kuulua luostarin yössä herättäen muiden munkkiveljien epäilyt oudosta vieraasta.

Vaikkakin Merliniä pidetään yleisesti viisaana ja varsin hyvänä tyyppinä, hän ei ole sitä. Tämä paholaisen poika oli petollinen, moraaliton ja Euroopan historiankirjoituksen juonikkain diplomaatti sekä säälimätön nekromantikko, jonka käytönnön pilat vetävät vertoja kaikille myöhempien aikojen piloille. Vaikka hän vihasikin naisia, olivat kauniit naiset hänelle heikkous. Nimittäin sellaista kaunista noitaoppilasta ei marssinut Camelotin (tai minkään muunkaan paikan, missä Merlin sattui majailemaan) portista sisään, joka ei olisi saanut opetusta tiettyjä palveluksia vastaan. Riettauden laakso oli nimeltään eräs hänen suosimista opetuspaikoistaan.

Ehkä kirjoitan Merlinin tempauksista myöhemmin enemmän. Nimittäin täällä Morristownissakin on häntä mielenkiintoisempia taikuuden käyttäjiä. Mm. Bengalin opetusministerin salkkua kantava valtakunnan virallinen dervissi on todella mainio kaveri ja taitava matemaagikko. Hänen erikoisuutensa taikuuden alalla ovat jalkapalloiluun liittyvät loitsut ja kiroukset. Harmi vain ettei hänen aikaavievä päivätyönsä anna juurikaan mahdollisuuksia kunnon taikomiselle. Opetusministeri on nimittäin aika kiireinen mutta laiska veikko, joten ystäväni joutuu kantamaan tämän salkkua useasti.

Haaveri

2004-09-27T08:56:00.000+03:00

Pitkään olen ollut erään vaarallisen rikollisliigan kintereillä. Viikonloppuna löysin heidän tukikohdansa, jossa tusinan verran karskeja konnia piti majapaikkaa. Käsirysyssä ja sitä edeltäneessä ampumavälikohtauksessa loukkasin itseäni sillä seurauksella, että henkilääkärini tohtori Mubutu määräsi minut viikon vuodelevolle. Jää nähtäväksi maltanko levätä. Pääasia on kuitenkin se, että rikollisliiga, Kärskylän Komiat nimeltään, jäi poliisin huostaan ja että johtaja El Gringo päätyi Bengalin yliopistollisen keskussairaalan vuodeosastolle Paha Merkki leuassansa.

Siivous, osa 3

2004-09-25T14:41:00.000+03:00

Olen hieman kämmännyt.
Nakuttelin tässä taannoin kaksi tekemääni mezzotinto-vedosta seinälle. Yllätyksekseni sain juuri selville, että käytin samaisia nauloja, joilla Martti Luther naulasi 95 teesiään Witterbergin linnankirkon oveen lokakuun 31. päivänä 1517. Syynä Lutherin tempaukselle oli dominikaanimunkki Tetzelin räikeä anekauppa, tai tämän vastustaminen. Todistusaineiston naulojen historiasta löysin sattumalta siivotessani länsisiiven pienemmän arkistohuoneen kirjanpidolle omistettua soppea, tarkemmin vielä lokero 45 b:tä, eli lisänimeltään ”Kristillistä soopaa”. Tämän lokeron perusti aikoinaan kolmannen Mustanaamion leski, ja toinen vaimo, prinsessa Pura. Hän uskoi ilmeisesti enemmän perinteisiin animistisiin uskomuksiin.

Nämä naulat ovat tietenkin mittaamattoman arvokasta museotavaraa, joita tulisi säilyttää jossain muualla kuin Pääkalloluolan sinisen oleskelutilan gyproc-seinässä. Oikea paikka on tietenkin jokin aarrehuoneistani. Jotkut epäluuloiset tahot saattavat ihmetellä tai epäillä, josko Pääkalloluolan aarrehuoneissa onkaan kaikkia niitä aarteita mitä siellä sanotaan olevan. Esimerkkinä mainittakoon Kuningas Arthurin miekka Excalibur tai farao Ekhnatonin kuninkaallisen puolison, Nefertitin, kaulakoru. Näille epäluuloille on teoriassa hyvä perusta, sillä onhan yleisessä tiedossa, että Excalibur palautettiin Järven Neidolle kuningas Arthurin kuolon hetkellä. En tässä ala kuitenkaan esittämään todisteita esineiden kulkuhistoriasta tai julkaisemaan mitään asiaan liittyviä dokumentteja tai otteita mustanaamiokronikoista. Kerron vain, että nämä legendat ovat tosia ja artifaktit todellakin löytyvät Pääkalloluolasta. Sen vielä paljastan, että Excaliburin toi Pääkalloluolaan toinen Mustanaamio (1584-1604).

Siivouspäiväkirjan päivitys jatkuu vielä huomenissa.

Siivous, osa 2

2004-09-24T14:20:00.000+03:00

Pääkalloluolan siivous on yllättävän rankkaa puuhaa. Toisinaan mieleni tekee tarttua Bengalin julkisen siivousliikelaitoksen tekemään siivoustarjoukseen 7 euroa tunti. Mutta Pääkalloluolan sijainti on huippusalainen, joten taidan hoitaa likaiset työni itse tai mahdollisesti kääpiöheimolaisten avustuksella.

Löysin eilen muumioituneen ruumiin, joka kuului 10. Mustanaamion vähämieliselle adoptioveljelle Skip Walkerille. Skip tunnettiin kääpiöheimolaisten keskuudessa liikanimellä ”Seitsemän karahvin poika”. Aikakirjoihin tai edes muihin epävirallisempiin mökkipäiväkirjoihin tai kronikoihin ei ole jäänyt merkintään mistä nimitys sai alkunsa. On kuitenkin tiedossa että Skip tuurasi 10. Mustanaamiota tämän ollessa pelehtimässä kultaheimon kuningataren kanssa.
Skipin seikkailu ei kuitenkaan saanut juurikaan sankarillisia piirteitä, mutta se oli nuorelle miehelle itselleen tärkeä episodi. Sanottakoon tässä vain että hänen vaikutuksellaan isojako levisi Pohjoismaihin, ja että seikkailun päätyttyä sähköankeriaasta oli tullut Skipin toteemieläin.

Siivouspäiväkirjan päivitys jatkuu huomenissa.

Siivous, osa 1

2004-09-23T17:45:00.000+03:00

Eriskummallisia asioita paljastuu siivotessa. Voi löytää uusia piirteitä sekä itsestään että asunnostaan. Tänään löysin jo kauan sitten kadotettuja ovia, kaksi petäjää, metrolipun Venukseen (käytettävä ennen 1.4.1976) sekä reilun satsin. Lisäksi huomasin olevani aivan toinen ihminen kuin Kit Walker. Tämä hämmentävä aistimus kaikonnee parissa päivässä.
Perjantaina siivous jatkuu, kerron tarkemmin löydöistäni silloin.

Mutzi-apina

2004-09-22T23:33:00.000+03:00

Taannoin ostin kirjahyllytilaa lisää, joten nyt on ostettava täytettä siihen. Odotankin postitse tulevan kaksi mittaamattoman arvokasta käsikirjoitusta ja kelpoa lähdeteosta. Tai olen odottanut jo koko viikon, missähän viipyvät... Onkohan apinapostitoimisto taas laittanut Mutzin asialle? Siinä on vasta varsin laiska ja banaaneille helposti altistuva apina.

Pari vuotta sitten Mutzi ja Koko lähetettiin viemään penisilliiniä sitä tarvitseville paikallisille lapsille. Postitoimiston ovi oli hädin tuskin ehtinyt sulkeutua kun Mutzi pysähtyi avaamaan banaaninkuorta. Koko juoksi reippaana määränpäätä kohti, hieman taakseen pälyillen.
Mutzi jatkoi matkaansa tovin syötyään, mutta eksyi haistettuaan suuren banaanitertun koillisessa. Se päätyi suurelle aukealle paikalle, jota koristi punaiset ja keltaiset puista roikkuvat nauhat. Aukion keskustaa hallitsi jämerä kivipaasi, jonka päällä lepäsi savannikauris banaanien ympäröimänä. Mutzi oli revetä liitoksistaan ja innokkaana eteni banaanien suuntaan. Yhtäkkiä paaden takaa ilmeistyi kypäräpäinen harmaa kissa kahdella jalalla seisoen. Kissa, joka esitteli itsensä Fakiiri Määtäksi, heilutteli isoa veistä päänsä ympärillä. Ensimmäinen kauriiseen kohdistuva veitsen isku epäonnistui kissan astuttua banaaninkuoreen, jonka Mutzi oli heittänyt maahan syötyään salamannopeasti banaanin paadelta. Tämän jälkeen kissa karkasi Mutzin jatkettua syömistään. Kauris vapautui ja kertoi tarinansa Viidakkopariolle. Hankala on olla Mutzille vihainen! Se on nimittäin aika tekijä!

Ai niin, lapsetkin pelastuivat Kokon haettua toisen lastin penisilliiniä Klastun herttuakunnasta.

Mitä muuta tapahtui tänä tiistaina...?

2004-09-21T22:06:00.000+03:00

Tai mitä ei tapahtunut? En siivonnut pääkalloluolaa. En tehnyt rästissä olevia koulutehtäviä. En ole ottanut pesukoneesta märkiä mustanaamiotrikoita. En pukeutunut nahkahousuihin enkä pukinpartaan. En kasvattanut siipiä ja lentänyt kohti Bermudaa.
Tästä tulikin mieleeni, että Mustanaamio on selvittänyt Bermudan kolmion salaisuuden: merenpohjasta purkautuvat suuret metaanimäärät, joiden seurauksena vesi menettää kaiken kantavuudensa. Edes pelastusliiveihin puettu huippu-uimari (kengännumero 47) ei selviäsi tästä luonnonilmiöstä.
Okei, katsoin perjantaina televisiosta luonto-ohjelmaa, jossa esitettiin tämä teoria.

Sain katsottua kuitenkin tänään Whale Rider –elokuvan, jota on kehuttu, eikä aivan suotta. Mutta ehkä juuri korkeiden odotusten vuoksi tämä pätkä on hieman pettymys. Tuomio : kolme ja puoli tähteä viidestä.

Viidakkopartiosta

2004-09-21T21:57:00.000+03:00

Viidakkopartion paikallistoimikunnan ylijohtaja (ja hurvittelulautakunnan varajäsen) on järjestämässä taas vuosittaista rekrytointikampanjaa. Tämä on vuoden suurin tapahtuma, johon osallistuu tavalla tai toisella melkein koko Viidakkopartion henkilökunta.
Syyskuun loppuun ja lokakuun alkuun huipentuva tapahtuma antaa onnistuessaan taas intoa vuodeksi eteenpäin. Odotamme jälleen kerran valtakunnallisesti kymmeniätuhansia uusia innokkaita ihmisiä. Täällä Morristownissa odotamme tapaavamme 300 uutta (ja vanhaa) hakijaa.
Seuraavat pari viikkoa ovat siis rankkoja ja aikaavieviä.

Minä tietenkin olen myös mukana, hieman näkymättömänä kuten asiaan kuuluu. Mutta olen siellä, uskokaa pois.

Pitkä viikko takana

2004-09-19T19:12:00.000+03:00

Kiireinen ja pitkä viikko on vetäisemäisillään viimeisiä henkäyksiään koleassa syyskuun illassa. Alkuviikko oli kiireinen sekä iltaisin että aamuisin. Bengalin rikolliset äityivät todella hurjaan menoon. Lisäksi iltaisin kävin koulua, jotta pysyisin paremmin mukana tämän päivän teknologiarikollisuuden vauhdissa. Aikaa meni myös todella vaikean vastuksen, Cthulhun, kanssa.

Perjantaina läksin pohjoisille saarille mukanani muutama uskottu mies. Viidestään teimme selvän paikallisista viinatrokareista, taidesalakuljettajista, pimeiden voimien harjoittajista sekä viidestä "renusta". Tai melkein viidestä. Puolikas jäi jäljelle.
Renu on ranskanleipä, joka on halkaistu. Välissä saattaa olla pari jauhelihapihviä, 2-4 lauantaimakkarasiivua ja pari kananmunaa sekä hieman salaattia ja mausteita. Koostumus vaihtelee tarjoajan mukaan, luonnollisesti.
Pieni varoituksen sana: ole varovainen Renun kanssa. Se on suurempi kuin kaksi miestä ja omaa kuuden leijonan voimat!

Haudan lepoon

2004-09-12T11:34:00.000+03:00

Eilen vietettiin vanhan Viidakkopartion jermun hautajaisia maaseudulla lähellä Morristownia. Tämän jo pitkään eläkkeellä olleen monitoimimiehen ja monien taistojen veteraanin saattoivat haudan lepoon kourallinen lähisukulaisia ja ystäviä, joita oli saapunut ympäri Bengalia.
Tilaisuus oli juhlallinen mutta intiimi, haikea mutta iloinen. Kiitokset toimikunnalle, kaikille osanottajille ja ennen kaikkea kiitokset Tenholle. Lepää rauhassa.

Väliraportti

2004-09-09T19:55:00.000+03:00

Olen ollut kuumeessa. En siis tiedä perustuuko raapustukseni, joita löysin housujeni taskuista sekä takkini vuoren välistä, totuuteen vaiko harhaan.

" Tiistaina ollessani vuorilla, epäkuu lipui ohitseni huomaamatta. Ilta oli avoin, itse olin avoin. Aloin valpistumaan ja reagoin kiireemmin erinäisiin impulsseihin, joita jokainen mies, tai nainen, on kohdannut.
Ostin samanlaisen korvan markkinoilta, joilla oli vain lapsia ja aikuisia. Kolmas henkilö vasemmalta tarjosi kahta koirannäköistä banaania, mutta ymmärsin kieltäytyä. Hän ei pannut pahakseen ja jatkoin matkaa. Etsin pikkukonnaa nimeltä Polku. Traakialainen isäntämies oli antanut vinkin hänen olinpaikastaan kolmen puun keskipisteessä. Nämä kaikki kasaantuivat etulohkooni, ja sain otteen veneestä aivan viime hetkellä.
Kolme viikkoa myöhemmin kaikki pukumiehet menivät seinän sisään. Pikkukonna jäi ulos, ja hän kertoi minulle tarinan Aineesta, joka muistuttaa veden ja valuraudan sekoitusta. Aine tekee kuolemaa, aloin vapista. "

Heräsin pääkalloluolasta kolme koirannäköistä banaaninkuorta vierelläni.
Nyt torstai-iltana voin hyvin ja kuumekin on laskenut.

Kesänlopettajaiset

2004-09-05T13:27:00.000+03:00

Eilen lauantaina vietimme Kääpiöheimon kesänlopettajaisia puutarhassamme Eedenissä. Pöydät notkuivat ruoasta ja oli kaikin puolin mukavaa. Mustanaamio oli tietenkin maitolinjalla, muut saattoivat nautiskella kohtuudella. Tarjolla oli monensorttista liha- ja kasvisruokaa, sekä ruotsalaista että suomalaista olutta ja hienointa viiniä mitä Pääkalloluolasta löytyi.
Illan aikana valitsimme myös keskuudestamme kesän 2004 Mölkky-mestarin, ja ainoastaan vaatimattomuus estää kertomasta kuka voitti neljä kisaa viidestä. Kisattiin sekä pareittain että yksilöinä.
Pimenevän illan myötä ja moskiittojen henkilökohtaisella panoksella lopetimme illanviettomme väsyneinä mutta tyytyväisinä (paitsi he jotka menivät vielä jatkoille).

Kesä on loppunut, kauan eläköön syksy!

Osanottoni

2004-09-04T04:38:00.000+03:00

Mustanaamio ottaa Tarja Halosen tapaan osaa Venäjän tapahtumiin.

Otan osaa koska Putin joutui murhaamaan ainakin 150 ihmistä. Samalla otan osaa että George W. Bush on aloittanut kaksi sotaa, sekä sen takia että Adolf Hitler ja Pol Pot joutuivat harjoittamaan etnistä puhdistusta. Ja tietenkin Josef Stalinille muuten vaan.

Maito on mielijuomaani

2004-09-02T19:30:00.000+03:00

Merkillinen on maailma. Myöskin tuotemerkillinen. No, jätänpä politiikan sikseen ja keskityn olennaiseen. Kuitenkin, ainoa tuotemerkki maailmassa joka on saanut Mustanaamion Hyvän Merkin on Dr. P****r. Maidon ohella se on suurta herkkuani, juomapuolelta siis.
Mutta outoa kyllä, tulee halvemmaksi lähteä täältä Bengalin viidakosta aina Ruotsiin asti hakemaan tätä nektaria, kuin ostaa esimerkiksi Morristownin Sparista. Ei tarvitse ostaa kuin pari koppaa kerrallansa, pari kertaa vuodessa, ja säästää sievo summan rahaa ja näkee hieman maailmaakin.
Mutta tämä ei tarkoita, että kehotan muita nauttimaan tätä limonadia. Ei toki, minun pääsääntöisti käyttämä juoma on edelleen maito.

Muuta viimeaikoina tapahtunutta:
Heron rähjäinen satulaukku varastettiin keskellä kirkasta päivää, vieläpä Viidakkopartion aluetoimistoimiston edestä. Kyllä on köyhää porukkaa liikenteessä, kun ei voi ostaa kaupasta uutta hyväkuntoista vastaava, hinta on n. 3 paikallista valuuttaa. Hieman haljennut laukku ei edes sovi kaikille hevosille. No, pidän silmäni auki liikkuessani pimeillä kujilla.

Arkistojen kätköistä

2004-09-01T20:37:00.000+03:00

Hyllytellessäni tänään mittaamattoman arvokkaita asiakirjoja, joita edeltäjäni olivat taannoin tallettaneet, satuin tekemään useita mielenkiintoisia löytöjä. Eräs niistä oli haurastunut, osittain tomuksi muuttunut, mutta hienosti kirjailtu kirjenippu. Se oli jäänteistöä 8. Mustanaamion ajalta ja käsitti täydellisen Hedley Karthagolaisen ja Mustanaamion välisen kirjeenvaihdon vuosilta 1707-1712. Hedley toimi silloin Ala-Abessiinian suurkaanina ja oli myös Viidakkopartion kunniajäsen.
Hedley kyseli Mustanaamiolta usein neuvoja, ja eräs hänen kirjeensä meneekin näin:

” Parahin M.
Jo Chaucerin ajoista olet neuvonut meitä hallitsijoita, oppineita ja muita suurmiehiä monen monituisessa asiassa. Minä katson olevani etuoikeutettu saadessani turvautua kaltaisesi suuren ja viisaan miehen apuun. Missä olisikaan vauras valtioni ilman sinun apuasi! Mutta nyt asiani ei koske valtionsalaisuuksia tai seuraavaa viisivuotissuunnitelmaa. Ei, tällä kertaa avunpyyntöni luonne on henkilökohtaisempi. Kahden viikon kuluttua tästä päivästä (tiistai) lähden paikalliseen krouviin incognito tarkoituksenani kosia krouvarin tytärtä. Kysynkin nyt, tulisiko minun laittaa ylleni se ruskea viitta, vaiko sitten se keltainen, jossa on bambukoristeita? Olen pulassa ilman sinua, ystäväni!

Pikaista vastausta odotellen,
H. ”

Mustanaamio vastaa:

” Ystävä,
laita toki yllesi se keltainen viitta. Mikäli muistan krouvin oikein, oli se hämärähkö paikka. Voi olla ettei ruskea viitta niinkään erotu eduksesi. Ja eikös tämä tytär ollut se laiskanpulskea, iloluontoinen ja huoleton hempukka! Hän varmasti ilahtuu varsinkin jos pistät vielä sen naalinkorvista tehdyn myssyn päähäsi! Toivotan onnea sinulle!
M. ”

Tiistai-illan satoa

2004-08-31T18:17:00.000+03:00

Tiistai-iltaisin minulla on ollut tapana pukeutua nahkahousuihin ja pukinpartaan, eikä tämä tiistai ole ollut poikkeus. Katsoin tänään myös elokuvan, jolle minun hallava hevoseni, Hero, antoi nimen. Ja katsokaas elokuva tarkkaan, sillä Hero myös esiintyy siinä!
Historian Mustanaamioilla on ollut läheiset suhteet myös aikojen alun kiinalaisten miekkataitureiden kanssa. Yksi ensimmäisistä länsimaisista wuxia-sankareista oli itseasiassa eräs edeltäjäni. Tämän tiesi myös Hero-elokuvan tuotantoporras ja pyysi minut mukaan tekniseksi asiantuntijaksi. Ihan hyvä elokuva siitä loppujen lopuksi tuli.

Muuta tänään ei ole tapahtunut, paitsi aamupäivällä tein tyhjäksi erään kansallisen rahanväärentäjäkoplan aikeet pyrkiä mukaan kunnallispolitiikkaan.