Markiisittaren Budoaarista

Bengalin johtava suu- ja sorkkaeläintutkija kertoi minulle historiallisia anekdootteja Markiisittaren Budoaarista. Tämä huikenteleva biologi ehti vierailla useasti tässä legendaarisessa liikehuoneistossa, josta on tullut osa Morristownin elävää historiaa. Markiisitar itse viettää eläkepäiviään jossain napapiirin tuntumassa, tai niin kerrotaan.
Eipä enempää kuin viisikymmentä vuotta sitten tässä budoaarissa saattoi kohdata monen valtiovallan asiamiehiä, kavalia kaksoisagenteja, tylsistyneitä aatelisia, salaisten järjestöjen huppupäisiä jehuja, kirjailijoita ja taiteilijoita, salskeita sankareita ja kapisia konnia, erialojen diletanteja sekä kunnallispoliitikkoja ja julkimoita.

Mutta tänä päivänä tämä unohdettu rakennus on ollut tapetilla ja purku-uhan edessä. Ne vielä elossa olevat vakioasiakkaat, jotka vielä kynnelle kykenevät, ovat nyt tulleet esille sekä muistelemaan menneitä että puhumaan rakennuksen säilyttämisen puolesta. Kävin heidän kokoontumisessaan ja eräs eläkkeellä oleva entinen neuvostoupseeri muisti minut! Oliko paikalla taannoin ollut isäni vai isoisäni, se on vielä epäselvää, sillä Mustanaamiokronikoista ei ole löytynyt merkintää vierailusta Markiisittaren Budoarista.

Olen ”wanhan ajan” suhteen auttamaton hölmö ja sentimentaalinen romantikko, ja ylpeä siitä.