Talven keskelle

Sunnuntai lähti käyntiin jokseenkin hurjalla tavalla : takaa-ajolla ilmojen halki. Minun oli saatava kiinni lentokone, jossa kurjat kaapparit pitivät vankinaan kaunista prinsessaa. Kiivas lentomatka vie meidät seitsemän taivaan halki kauas arktiseen pohjolaan, Hyperboreaan.

Kukistettuani kaapparit ja pelastettuani prinsessan, joiduimme eksyksiin pahansuovalle maalle. Talvisen illan tultua piilouduimme kammottavilta Lumiasilta, Talven Vartijoilta. He kokoontuivat aivan piilopaikkamme liepeille ja alkoivat soittaa Unimaailman Tangoa, kappaletta jota ei ole tarkoitettu kuolevaisten korville. Kaksi kaapparia, jotka olivat hallussani, panikoivat ja hyökkäsivät piilostaan uhmakkaasti. Mutta melkein heti he nukahtivat ikuiseen uneen.

Se miten prinsessa ja minä selvisimme kylmän yön läpi, on itsellenikin mysteeri. Kykenimme hädin tuskin kuuntelemaan kylmissämme kauniissa talviyössä Lumiaisten vakavaa keskustelua, jota ei käyty lainkaan inhimilliseen sävyyn.
Nyt olen jo Pääkalloluolassa tietokoneen ääressä, ja prinsessa on kotonaan hovissa. Muistoksi hän antoi minulle pikkuhousunsa, jotka olivat olleet hänen yllään tuon yön.