Siivous, osa 3

Olen hieman kämmännyt.
Nakuttelin tässä taannoin kaksi tekemääni mezzotinto-vedosta seinälle. Yllätyksekseni sain juuri selville, että käytin samaisia nauloja, joilla Martti Luther naulasi 95 teesiään Witterbergin linnankirkon oveen lokakuun 31. päivänä 1517. Syynä Lutherin tempaukselle oli dominikaanimunkki Tetzelin räikeä anekauppa, tai tämän vastustaminen. Todistusaineiston naulojen historiasta löysin sattumalta siivotessani länsisiiven pienemmän arkistohuoneen kirjanpidolle omistettua soppea, tarkemmin vielä lokero 45 b:tä, eli lisänimeltään ”Kristillistä soopaa”. Tämän lokeron perusti aikoinaan kolmannen Mustanaamion leski, ja toinen vaimo, prinsessa Pura. Hän uskoi ilmeisesti enemmän perinteisiin animistisiin uskomuksiin.

Nämä naulat ovat tietenkin mittaamattoman arvokasta museotavaraa, joita tulisi säilyttää jossain muualla kuin Pääkalloluolan sinisen oleskelutilan gyproc-seinässä. Oikea paikka on tietenkin jokin aarrehuoneistani. Jotkut epäluuloiset tahot saattavat ihmetellä tai epäillä, josko Pääkalloluolan aarrehuoneissa onkaan kaikkia niitä aarteita mitä siellä sanotaan olevan. Esimerkkinä mainittakoon Kuningas Arthurin miekka Excalibur tai farao Ekhnatonin kuninkaallisen puolison, Nefertitin, kaulakoru. Näille epäluuloille on teoriassa hyvä perusta, sillä onhan yleisessä tiedossa, että Excalibur palautettiin Järven Neidolle kuningas Arthurin kuolon hetkellä. En tässä ala kuitenkaan esittämään todisteita esineiden kulkuhistoriasta tai julkaisemaan mitään asiaan liittyviä dokumentteja tai otteita mustanaamiokronikoista. Kerron vain, että nämä legendat ovat tosia ja artifaktit todellakin löytyvät Pääkalloluolasta. Sen vielä paljastan, että Excaliburin toi Pääkalloluolaan toinen Mustanaamio (1584-1604).

Siivouspäiväkirjan päivitys jatkuu vielä huomenissa.