Matkasta ja pikkujoulutunnelmista

Sovimme Uskottujen Miesten kanssa että viikottaisen kokoontumisen sijaan matkaisimme naapurikuningaskuntaan uusia tuulia tutkimaan. Matka oli jokseenkin pettymys, sillä Bengalissa harvinainen jumalten juoma oli loppunut tilapäisesti myös määränpäässemme. Noh, onneksi sain hankittua erästä toista harvinaista herkkua, eli maapähkinärinkuloita.

Kohtasimme vieraassa maassa Uuden Rikosestämisjärjestö URJ:n veikeän asiamiehen, joka piti skolastiset kalvosulkeiset järjestönsä toimintaperiaatteista. Esitys oli tuplanahistunut ja poikkeavuudeltaan tavallisen lauantai-illan kaltainen pelleily, mutta kestimme sen jokseenkin kunniakkaasti. Lopetukseksi sulavakielinen veijari antoi hämäriä ennustuksia meille jokaiselle yksityisesti. Joidenkin kanssa tämä psykosomaattinen multitalentti piti pitkänkin session, mutta minulle hän sanoi vain: ”Päässäsi on dominoaukko.”

Pikkujouluaika on saapunut myös tänne Bengaliin.
Matkalla ehdimme myös suunnitella lauantaista pikkujouluriehaa. Myöhemmin osallistun myös Viidakkopartion pikkujouluun ja ehkä myös Kääpiöheimon järjestämiin karkeloihin.

Uskottujen Miesten pikkujoulu on näin ennakkoon kaikkein riehakkain. Otamme ilon irti ja antaudumme viettiemme vietäviksi muutaman tunnin ajaksi. Ohjelmassa on mm. seurapelejä ruoan, juoman ja musiikin kera.

Viidakkopartio järjestää myöhemmin todella mahtavan ruokatarjoilun, kuulemma Samarkandin Oraakkelillakaan ei ole vastaavaa joulupöytää. Mutta Viidakkopartion pikkujoulujuhlan näennäinen kohokohta eli yhteislaulutuokio (lue: kuusituntinen) on ainakin minulle, yksinäisyyteen kaipaavalle miehelle, liikaa.