Arkistoja penkomassa

Nousin Helvetistä hissillä, ja minkähän tähden? Vain upottautuakseni vanhoihin valokuviin, lehtileikkeisiin ja grogilasilliseen tummansinistä tämänpäivän toivoa, mutta huomisen epätoivoa. Kelmeät, tupakansavun värjäämät seinät ympärilläni, vaikkakin ovat turvaa antavia, ovat myös linnani muurit. Kattotuuletinkin lopetti pyörimisen kaksikymmentä vuotta sitten. Ainoastaan nahkiaiskauppias tuo uutisia ulkomaailmasta torniini huutaen ne alhaalta maantasalta. Kuulen mitä kuulen ikkuna-aukkoni läpi ja odotan kunnes hänen vanhan autonsa epätasainen käynti on kaikonnut kaukaisuuteen, ja sitten jatkan töitäni.
Arkistotorni on ajan hylkäämä syrjäinen rakennus, joka rakennettiin hyttysten ja suokeijujen asuttamalle rämemaalle legopalikoista ja kuutiosta mieshikeä n. 120 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Keijujen kaunis mutta vaarallinen soitto on pari kertaa keskeyttänyt työni, ja jos sitä jää kuuntelemaan, on vaarana jäädä sen lumoihin seuraavaksi vartiksi, jona aikana hyttyset käyvät armotta imemässä verta ainakin kahdesti.

Mutta olen varma, että löydän etsimäni tänään. Etsin nimittäin todisteita älyllisestä elämästä Pohjois-Amerikassa vuosilta 1964-2005.