Hyvällä asialla

Soikean kaupungin vuotuinen nälänhätä saapui jälleen yllätyksenä. Punainen taivas piinasi kulkuani viedessäni ruokatarvikkeita tarvitseville.
Puunaamainen tullimies totesi tylyhkösti, että kuljettamani vihannekset olivat laittomia, ja kaivoi säihkyväksi kiillotetun pistoolin teryleenivyölaukustaan. Hyvästä työstäni hän antoi kuitenkin palkinnoksi kolmen minuutin etumatkan.

Luonnollisen kokoinen ihmisnahkanukke (tähtimerkki vesimies) nousee

Alussa oli aivan tavallinen torstai.

Jos en olisi tullut hulluksi olisin menettänyt järkeni. Irtopukinpartani alkoi kutittamaan leukaani ja jouduin astumaan sääntöjeni päälle laittamalla parran takaisin plyysipäällysteiseen laatikkoonsa odottamaan ensiviikkoa. Paljasleukaisena lähdin viettämään loppuelämää ja sillä reissulla olen vieläkin. En tiedä mitä odottaa, sillä kosteaan pääkalloluolaan ei henkäyksiä tästä ajasta ole tullut toviin.

Vaaleanpunaisia totuuksia ruumiillisessa puutarhassa

Pyöreäkasvoisten golemien iloinen picnictapahtuma sai surkean käänteen alastoman tamman häiriköinnistä. Tämä julkea hevonen kehtasi korskua hirnahduksia, jotka eivät niinkään soveltuneet kaikista pienimpien golemien korville. Totta kai, ne liittyivät lisääntymiseen joka vaikkakin luonnollisena asiana on paikoitellen arkaluontoinen seikka. Vanhemmat golemit saivat kutakuinkin selitettyä asiat nuoremmille, mutta vielä illansuussa nousi esiin kysymyksiä kuten "Mikä se rabbi on?" ja "Mikä ihmeen Talmudi?"

Tämä kaikki on totta, sillä näin asiasta dokumentin televisiosta. Taisi olla torstaina.

Uusia tuttavuuksia

Olin vasta ehtinyt puoleenväliin aamukahvikupistani, kun hän jo livahti keittiön ikkunasta aamuauringon lämmittämälle pihanurmelle juomaan viimeiset pisarat poimulehden raikkaasta aamukasteesta. Hänen leikkisä, kiusoitteleva kielensä joskus vain tietää, että olen siivetön vanha köntys joka ei sovi läpi pikkuruisesta aidanraosta taikka ei tunne taskuunpiiloutumisen suurta hupia. Mutta ilo on hänen touhujaan seurata vaikka vielä hieman olkaani pistelee muisto eilisillan tuittuilusta ja ruusunpiikkitikarista. Ei uskoisi hänen olevan kuninkaallista syntyperää.
Hän on pieni keijukaverini, ainakin tämän viikon.

Koittaisipa yö

Uni, jossa on paljon lammikolla maleksivia ankkoja, loppui taas hieman kesken, kun heräsin punaisen puhelimen jyskyttävään pirinään. Nousin ja nautin herkullisen aamiaisen valloittavan pakkasaamuauringon valaistessa keittiöni jättämättä sinne yhtäkään varjoa.
Jälleen on edessä uusi päivä jota seuraa uusi yö ja mahdollisuus tavata hänet lammikolla. Tällä kertaa kytken puhelimet pois käytöstä iltapalan jälkeen.

Vihdoinkin se on ohi: Syyssiivous

Joulu, Uusivuosi ja loppiainen, sekä Keijon syntymäpäivä hurahtivat huomaamatta ohitse siivotessani ja ahkeroidessani.
Työ saattoi jäädä hieman kesken, mutta sain selkeän merkin jotta ymmärsin lopettaa työni. Tuli tähtikirkas yö ja ulkona lauloi särki.

Vihdoinkin se alkoi : Syyssiivous

Pääkalloluolaa, kuten lukijat ovat voineet jo päätellä, ei ole siivottu ainakaan kymmeneen kuukauteen. Siihen on tullut muutos tämän viikon aikana, syyssiivous on aloitettu. Tällä kertaa täysin omin voimin, voinen rehvastella.
Ensi hötäkässä ja ns. alkutuuletuksen mukana täyteisiltä pöytätasoilta sekä muilta vaakapinnoilta lensivät kaikki oudot luettelot, vähemmän jalot vihjaukset sekä keljut kohtaamiset. Löytyipä nurkista pari Morristownin torilta karannutta laittomia vihanneksia kauppaavaa helppoheikkiäkin.
Kuten joka siivouksessa, niin tästäkin, on löytynyt jo ehkä hukattuja tai muuten uusia hienoja asioita. Pöydän alle oli tehnyt pesän änkyrä kissa, joka puhutteli itseään vain vanhoille jumalille varatussa neljännessä persoonassa. Nyt luolassa pitää kotiaan siis kaksi hauskaa kissaa, mainiota.
Työkiireet pitävät minut kuitenkin muissa maisemissa jonkin aikaa, joten siivous jatkunee lähitulevaisuudessa.