Kit Walkerin päiväkirja

Elämäni pusikossa kummitusten kanssa

Tuesday, February 21, 2006

Torino, Italia, Maa

Aika on mennyt siivillä näin olympiakisojen aikana. Eritoten ampumahiihtoa on ollut mukava seurata pääkalloluolan seinätelevisiosta.

Olen saanut toistuvia yhteydenottoja valkealta Kuun keisarilta, joka on valitellut ettei häntä oltu päästetty mukaan kisailemaan. Hänhän ilmoittautui jokaiselle lajille ja matkalle Torinon kisoihin. Kuulemma päälaji olisi ollut naisten kuviokelkkailu. Ultramariinin värinen urheiluasu oli neulottu pelkästään tätä tapahtumaa varten. Kaava on ikivanha, ja muinaiset räätälit kuluttivat puolet elämästään taannoin sitä tehdessään. Nykyään automaation aikana yksi kone pystyy sen tekemään tunnissa, mutta vain kertaalleen, sillä koneen on laskettu tuhoutuvaksi viimeisellä neulan pistolla. Uuden koneen tekemiseen tarvitaan neljäntoista huippuinsinöörin vuosien työpanos.

Nyt asu nähtävästi suljetaan suureen elliptiseen vaatevarastoon ja kaikki ne jotka sen tulevat syystä tai toisesta näkemään, tuomitaan kuolemaan.

Thursday, February 02, 2006

Laittakaa siilellenne kuonokoppa ja muita tarinoita... tai oikeastaan yksi muu tarina

Talvinen pääkalloluola tässä epävakaiden säähavaintojen ajassa saattaa olla kolkko paikka. Naapureiden ja kylänmiesten lähdettyä lämpimimpiin seutukuntiin, jäin yksin hiljaisen varjoni kanssa. Aluksi tuntui ettei meillä olisi paljon sanottavaa tai tehtävää keskenämme, mutta jo parin takkatulen värisen päivän jälkeen tulimme toimeen tres bien.

Viimeisenä yhteisenä päivänämme söimme varjoni kanssa kilpaa lihapullia. Epäilytti hieman kilpatoverini laihat pullat, ja tuntui että tämä kehveli taisi tipauttaa pari niitä jopa lattian raosta. No, lopputulos oli tasapeli, 67 lihapullaa söimme kumpainenkin. Ensi kerralla vaadin mukaan puolueettoman toimitsijan ja paremman kokin.
Mutta olipas Guranin naama näkemisen arvoinen, kun kerroin hänelle asiasta!


Mutta älkää kuitenkaan unohtako sitä kuonokoppaa.