Sunnuntain jälkeen maanantai, ja puolipilvistä

Pääkalloluolan ollessa parasta-aikaa asumiskelvottomassa kunnossa, olen joutunut majailemaan kaupungiasunnossani Morristownissa. Täältä käsin olen voinut jatkaa tutkimuksiani M.I.E.S. –järjestöstä ja sen johtajasta. Sain yllättäviä tietoja eräältä entisen merivallan grande masterilta, Kundi Pohjoiselta, joka on eräänlainen seminologistinen väärinkäsitys sekä ensimmäisen luokan arkkitatami, mutta luotan häneen tässä asiassa.

Mutta kaikkea toimintaani on hankaloittanut naapurissa asuva ikäloppu konsultti, mokoma pikkusieluinen navettasissi, joka kyttää jokaista liikettäni. Onko hän harmiton, mutta loputtoman utelias yksinäinen vanhus, vai kenties M.I.E.S. –järjestön värväämä vakoilija? En voi mennä edes maitokauppaan ilman että naapurini tekisi muistiinpanojaan vierelläni.

Onneksi matkaan kohta takaisin viidakkoon, tavoitteena saada Pääkalloluola asuttavaan kuntoon. Jätän siis tutkimukseni tällä kertaa hieman kesken, sillä tiedonlähteeni mukaan mielenkiinnon kohteena oleva organisaatio ei ole muuta kuin mielenvikaisen miljönäärin salainen ase maailman vallan saavuttamiseksi. Tällaiset rutiinihommat jätän James Bondille!

The Man from M.I.E.S.

Viimeisen viikon ajan olen penkonut niin julkisia, yksityisiä kuin salaisiakin arkistoja etsien tietoja hämäräperäisestä M.I.E.S. –organisaatiosta. Halusin vahvistuksia harmaille huhuille ja epämääräisille vihjailuille, joiden mukaan ko. organisaation pitäisi olla vaarallisten radikaali-internationalistien perustama vastavakoilukerho seniorikansalaisille, ja jonka tukikohta sijaitsisi jossain Baijerin sydämessä. Pahat kielet kertovat lisäksi porukan johtajan olevan mysteerillinen albiooni-kansalainen, nurkkakunnan häilyvin kaveri sekä ilkimys mieheksi kerta kaikkiaan.

Tosiaan, viikko on kulunut enkä ole saanut vielä mitään selville. Mutta poissaollessani Pääkalloluolaan oli päässyt livahtamaan jekkuapinoiden seurue, joka pisti hyvinkin ranttaliksi. On ilmennyt että apinat pihistivät kattavan gonadi-kokoelmani sekä söivät pussillisen vanhoja autoja! Onneksi todella pahalta tuholta selvittiin, mutta pelkäänpä, että minun täytyy jälleen aloittaa kokonaisvaltainen ja kolmiportainen siivousoperaatio. Ei mukavaa.

Meiltähän tämä käy!

Luonnollisen kokoinen, eksistentiaalinen pantomiimi kolmessa osassa.

Osa 1
Paikka: Huutokauppakamari Wienissä
Henkilöt: Kit Walker ja Mustanaamio
Kaupan on musta kirja, josta kaksi edellämainittua henkilöä huutavat kilpaa. Hinta on jo tähtitieteellinen.
Saapuu: Haitari, joka on saanut nimensä, koska esittää kappaleen ja on aina oikeassa.
Haitari voittaa lopulta huudon. Kit Walker ja Mustanaamio voivat enää kilpailla vain siitä kumpi on enemmän harmissaan. Mutta tämänkin kisan voittaa solmio.

Osa 2
Paikka: salainen puutarha Bostonissa
Henkilöt: ei ketään ja Viiltäjä-Jack
Vain kolibri lentää yli.

Osa 3
Paikka: Morristown, Bengali
Henkilöt: Näpsis, Mustanaamio ja kaksieväinen kuohilas
On varhainen aamu, ja kaikki nukkuvat onnellisesti, kunnes heräävät. On tulossa kaunis päivä. Kaurapuuroa ja munakasta tarjoavat paikalliset aamiasella. Läntisen satama-altaan viehko lemu kiemurtelee ikkunanraosta.

Mustanaamio erehtyy

Sattuupas kömmähdyksia minullekin. Taisi olla tiistai, kun päätin sulattaa Pääkalloluolan sivukeittiön juridisestikin ongelmallisen pakastinkaapin. Ja vain sillä seurauksella että, perjantai-iltana sitten heitin kaapista ruoat menemään, olivathan ne jo menneet pilalle. Säilytin ainoastaan pienen paketin maukkaita molvanialaisia perunapalloja (pommes noisettes), vaikka uskonkin että pallot ovat hieman vettyneet ja makukin on muuttunut.

Kartanolle lensivät mm. seuraavat elintarvikkeet ja muut tavarat:

-Tyrnimarjoja (suuri pussi)
-Pienen lohikäärmeen koprostaattinen tulojäänne
-Johannes Kastajan jäihin säilötty vasen jalkaterä hänen ollessaan kuusi vuotias (aikuisiän vastaava on vielä tallessa eräällä kiinalaisella keräilijällä)
-Puolikas poro
-Aurinkokuninkaan itsensä leikkaama pala rocheford-juustoa

Ensikerralla yritän toimia vähemmän mielijohteesta.

Se on kermakakkua, madame

Eli kuinka selvitin vilppien vyyhdin

Kaikki sai alkunsa muutama viikko takaperin kun kannattamani jalkapallojoukkue onnistui karsinnan kautta nousemaan yhtä divisioona-astetta korkeammalle. Mutta mitä peliä pelattiin samanaikaisesti erinäisten kodinkonehuoltoliikkeiden hämärissä takahuoneissa ympäri maata? Miten asiaan liittyvät Nääsjärven vilpillinen arkkiatri ja unohdettu tuhatvuotinen petäjä? Entä kuka valvoo langan toisessa päässä?

Palataanpa lauantai-iltaan 22.1. tai itseasiassa vieläkin kauemmas, aikaan, jolloin kaikki oli vielä hyvin. Hämäräperäisen Itä-Intia Kodinkonehuoltajat Oyj:n näennäiset omistajat olivat käyttäneet suuria summia voiteisiin, joilla pitäisi varmistaa muutaman vedonlyöntikohteena olevan jalkapallo-ottelun voittaja. Tämä oli tapahtunut palkatun asiamiehen (arkkiatrin) auliilla avustuksella. Hän oli tummina talviöinä käynyt valuttamassa vanhan petäjän arkaaista elinöljyä omaa keksintöntöää käyttäen. Keksintö on nyt Pääkalloluolassa tutkittava, näyttää olevan jonkinlainen elinöljyn pusertaja. Sittemmin (la 22.1.) tällä huomaamattomalla öljyllä voideltiin tarkkaanvalikoitujen jalkapallomaalivahtien pelikintaat. Tämä tarkoitti tietenkin sitä, ettei maalivahtien hyppysissä pysynyt pallo, ja että joukkue hävisi.

Bengalin rikostuomioistuin on ottanut tapauksen käsittelyynsä suljetuin ovin. Onneksi ottelutulokset jäävät voimaan, vaikka hieman kaivertaa, olisiko kannattamani joukkue voittanut ilman edellämainuttuja tapahtumia.

Mutta kuinka selvitin tämän vyyhdin? Vanhat viidakon sanonnat valaisevat lukijaa tässä asiassa :
" Mustanaamiolla on tuhat silmää ja tuhat korvaa. "
" Mustanaamio ei liikoja lavertele, mutta hänellä on Salomonin viisaus. "

Ei rikosta, sanoo Mustanaamio

Sain tutkittua läpikotaisin mahdolliset eläinrääkkäys- ja väärinkäyttöepäilyt eilen mainitsemani gerbiilitaisteluasian tiimoilta. Eläinrääkkäistä ei tapahdu, mutta jotain outoa on tekeillä, sillä menetin suuren summan rahaa vedonlyönnin seurauksena.

Gerbiilitaistelutapahtuma on Tapaus. Siellä näin monia tuttuja ja tuntemattomia mm. kuuluisan Nurjan Kädettömän miehen. Kaikin puolin reipas kaveri, tuskaili vain kädettömyyden hieman haittaavan hänen päivittäisiä autoeroottisia toimintojaan.

Bengalin johtava suu- ja sorkkaeläintutkija oli myös paikalla. Hän voitti tukun riihikuivaa käteistä, jonka nähtävästi tuhlasi saman illan aikan erilaisiin oheistuotteisiin ja -palveluihin, joita oli runsain mitoin tarjolla. Oikein kadehdin hänen elostelevaa käytöstään ja elämäniloaa.

Tämä kyseinen gerbiilitaistelurinki lähtee maailmankiertueelle, mutta kun seuraavan kerran tulee lähistölle, aion olla paikalla.

Työtä ja vähän hupiakin

Viikko on mennyt joutuin juostessani kansainvälisen liikenne- ja aviorikossyndikaatin perässä. Eritoten joukon pomomies oli kova pala. Tiemme ovat kohdanneet aiemminkin, kun tapasimme ensimmäisen kerran, oli loppukesäinen syksy Kuun pimeällä puolella. Toinen kerta oli jo hurjempi juttu, josta saatan kertoa myöhemmin.

Joka tapauksessa syndikaatti pomomiehineen on joutunut oikeuden eteen, ja minä voin hieman rentoutua. Huomenna olisi tarkoitus mennä seuraamaan kauas pohjoiseen paikallista huvitusta, gerbiilitaistelua. Reissu ei ole pelkkä huvimatka, sillä aion tutkia onko kyseessä mahdollinen eläinrääkkäys. Gerbiilit itse ovat kertoneet nettisivuillaan olevansa tyytyväisiä tilanteeseensa, mutta huomenna sekin selviää.