Varhainen keskustelu

Juttelin pitkään aamu-usvan jumalan kanssa. Maailmanpolitiikasta hän ei liiemmin tiennyt mitään, mutta hiljainen keskustelumme rönsyili kuitenkin moneen suuntaan ja sainkin tietää monia asioita tältä iättömältä toveriltani. Mutta jotkut asiat jäivät auki hänen poistuessaan hitaasti paikalta. Huhuilin syvemmälle vihreään metsään mutta huomasin pian jääneeni yksin.
En tiedä milloin saan tilaisuuden jatkaa mielenkiintoista keskusteluamme, sillä olen lukenut Mustanaamiokronikoista, että vain neljä aiempaa Mustanaamiota ovat tavanneet tämän vaikuttavan hahmon. Tarinat kertovat, että hän palaa samalla paikalle vain neljänsadan vuoden välein. Jos on onni matkassa, tapaan hänet toisaalla. Ilmeisesti hänelle voi viestittää aamu-usvan välityksellä, mutta hän ei koskaan vastaa.

Tunnelmia ajan rattaan tältä puolen

Bengalin rosvot ovat jälleen pitäneet minut hyvin työllistettynä, työviikko päättyi aivan äsken. Viimepäiviltä ei ole tullut päiväkirjamerkintöjä, jäljelle ovat jääneet ainoastaan muistot, jotka nekin katoavat aikanaan kuin kyyneleet sateeseen.
Mutta nyt saapuu kapellimestarini S. Diarnan mukanaan neljätoista kääpiökokoista biisamia. Odotan vielä kahta muuta vanhaa ystäväämme kylään. Toinen heistä on juuri tullut ruostuneesta häkistään ja odottaa tältä illalta suuria, ja hänen puolisonsa, Amiloona, nauttii yöläisten luottamusta. Valmistaudumme viettämään yhdessä illallista, yllämme vain kullanruskea kuu ja takanamme mutkainen historia. Ruokailusali on koristeltu kauttaaltaan erilaisilla revonhäntäsidoksilla ja kaiken pitäisi olla valmista.
Jännittyneenä odotan iltaa ja kaikkea mitä tuleman pitää.

Sunnuntai, tuo naamaton väliaika

Sunnuntaisin ei oikein tiedä miten päin olisi. Tarkoitan sitä sekä fyysisesti että temporaalisesti. Täysin vapaa päivä kahden viikon välissä. Pitäisikö kelata kuluvan viikon tapahtumia, vaiko miettiä jo tulevaa? Uskonnolliset ihmiset saattavat käydä kirkossa, ja muutkin voivat juhlistaa päivää esim. syömällä hienommin, mutta itse koen joskus sunnuntait päiviksi, jotka lipuvat ohitse.
Tämä sunnuntai poikkeaa kuitenkin hieman tavallisesta, nimittäin tänään suomalaiset ystäväni saavat vaikutusmahdollisuuden kunnallisvaalien muodossa. Onnittelut! Jotkut ovat pohtineet mikä mahtaa olla Mustanaamion puoluekanta. Vastaus: Mustanaamiot kautta aikain ovat olleet poliittisesti sitoutumattomia, mutta kuitenkin heikkojen puolella tyrankeja ja rikollisia vastaan.
Mutta jos kunnassanne ei ole Mustanaamion kaltaista auttajaa, äänestys on paras keino taistella näitä tyrankeja ja rikollisia vastaan. Käykäähän äänestämässä, ystävät!

Lauantaiaamupäivä erilaisten ystävien seurassa

Siivotessa löytyy tavaroita eriskummallisista paikoista. Löysin Devilin kopin seinän vuorauksesta nidotun aikalaiskertomuksen viisaan kuningas Salomon eräästä ennätyksenomaisesta saavutuksesta. Nide piti sisällään tarkan kirjallisen kuvauksen (mukana toki hienoja värikuvia) Salomon seitsemästäsadasta ruhtinaallisesta puolisosta ja kolmestasadasta sivuvaimosta! Selattuani tätä yksityiskohtaista selontekoa, jäin hieman ihmettelemään missä vaiheessa kuningas ehti sepittää ne 3000 sananlaskuaan ja 1005 lauluaan. Hän taisi olla vähintäänkin yhtä ihmeellinen veikko kuin minäkin!

Lisäksi pelastin seitsemän urhean (ja edesmenneen) kääpiöheimolaissoturin maalliset jäännökset sulkemalla viimetipassa pölynimurin. Tästä kiitollisina heidän välitilaan jääneet henkensä jäivät pitämään minulle seuraa ja avustamaan siivoustöissä. Mukavia kavereita, kaikin puolin!

Kääpiöheimolaisten aaveet kertoivat myös kummitusjuttuja, aiheenaan Bengalin seudun ihmissudet. Ihmissuden kirouksen saa ylleen henkilö, joka on saanut pureman/haavoja ihmissudelta ja jäänyt henkiin. Nämä kammottavat tarinat saivat minut ajattelemaan hypoteesia, jossa suteni Devil jäisi henkiin ihmissuden hyökkäyksestä. Koska ihmissudet perinteisesti muistuttavat enemmän sutta kuin ihmistä, olisiko Devil päinvastoin enemmän ihmisen kaltainen? Jos näin olisi, se varmaan lähtisi lähikapakkaan oluelle ja haastamaan riitaa!

Jälleen kerran siivousaiheinen bloggaus

Pääkalloluolan, Keela-Ween Jademajan, Morristownin kaupunkiasunnon ja muiden asumusteni suursiivous on saanut alkunsa hyvissä merkeissä. Päiväkirjaan tulee taas otteita ”siivouspäiväkirjasta”, sillä minusta on hauskaa kirjoitella harvinaislaatuisista esineistä, joita löydän sattumalta siivotessani.
Kaupunkiasunnosta löysin vain parikymmentä tyhjää maitopurkkia, kuution luettuja sanomalehtiä sekä kymmenen litran ämpärillisen pölyä ja muuta moskaa.
Jademajan romulaatikossa oli mm. pedon merkki, kappalaisen varjo, ohjeet ”kuinka tulla kuuluisaksi kolmessa tai neljässä päivässä” sekä kumpikin tanskalaisista kaksosista. Heitin kaikki roskiin.
Sain myös vihdoinkin ripustettua taannoin tekemäni tiffanytyön kaupunkiasuntoni keittiön ikkunaan. Työn aiheena on kristillismyyttinen kertomus munkki Nikolon pingisottelusta Saatanan kanssa.

Huomenissa lisää kertomuksia siivoamisen hauskasta maailmasta.

Feng shui

Pääkalloluolan sisustus on luonnollisesti suunniteltu vanhaa itämaista ympäristötiedettä, feng shuita mukaillen. Vaikka feng shui on vastikään tullut länsimaissa muotiin, se kirjaimellisesti rantautui Bengaliin jo seitsemmännen Mustanaamion (1655-1700) aikana. Vuonna 1675 Eedeniin haaksirikkoontuneen Annabel-laivan kapteeni Arkadinin lokikirjasta sekä henkilökohtaisista päiväkirjoista löytyi huomattavia merkintöjä tästä idän ympäristösuunnittelufilosofiasta. Sittemmin Mustanaamiot ovat omilla Kiinan matkoillaan tuoneet lisävalaistusta tähän jaloon taitoon.
Täysin feng shuin mukaan en ole voinut sisustaa tai rakentaa, sillä Pääkalloluola on kallioon hakattu, ja sen sijainti on mikä on, ja suuaukko sattuu avautumaan tiettyyn suuntaan. Lisäksi en ole tohtinut luopua eräästä uskollisesta seuralaisesta, yucca-palmusta, vaikka feng shui neuvoo pitämään kotona mielellään pyöreälehtisiä kasveja. Nyt yksi palmuistani nököttää juuri luolan ”rahapisteessä”, jossa sen ei kuuluisi olla. Siinä olisi hyvä paikka esimerkiksi rahapuulle. Luulen, että muinoin joku vanha ja viisas kiinalainen alinomaa satutti silmänsä tällaiseen terävään lehteen, ja silloin feng shui–oppi sai uuden luvun.
Yritän saada aikaiseksi tällä viikolla siivouksen lisäksi myös pientä uudelleen järjestelyä. Tai peräti hankin jonkin uuden huonekalun tai ornamentin. Sininen makuukammarin takavasenpaan nurkkaan pitäisi saada jotain piristystä. Perjantaina Morristowniin shoppailemaan, siis!

Tilanneanalyysi

Koska minua sitovat tiukat itselleni asettamat säädyllis-moraaliset koodit ja kunniakäsitykset, en voi ilmaista tämänhetkistä tilanneanalyysiä täysin rehellisesti, tyydyn vain toteamaan, että asiat voisivat olla paremmin.
Asumuksessani olevat pinnat (pöydät, tasot ja hyllyt sekä lattia) ovat täyttyneet pinoilla, kasoilla ja läjillä erilaisia esineita kuten vaatteita, lehtiä ja kirjoja. Ihmettelen vain, että kuka niitä on asetellut tänne, ja missä välissä. Lisäksi Pääkalloluolaan unohtunut konnan raato, joka on ilmeisesti hautautunut jonkin pinon, kasan tai läjän alle alkaa jo haista.
Toisekseen, tunari asiamieheni käännytettiin Ruotsin ja Suomen välisellä rajalla tarkkaavaisten tullimiesten ja –naisten toimesta, syy ei ole vielä kantautunut korviini. Mutta seuraksena suurehko erä Dr. P----r –limonadijuomaa jäi tällä kertaa saamatta.
Vieläpä ns. pitkä viikonloppu meni aivan plörinäksi, ainakin retrospektiivisesti ajatellen. En oikeastaan saanut mitään aikaiseksi, eikä kuitenkaan tullut oikein levättykään.
No, huomenna alkaa uusi viikko. Bengalin konnat varokaan, täältä tulee ärtynyt Mustanaamio!

Ultramariinia vaiko wasabia

Perjantai-ilta tuli taas vietettyä kotosalla. Vaikka olekin nykyään maitolinjalla, toki nuorna miesnä saatoin silloin tällöin morristownilaisessa rokkikuppilassa tilata maitooni myös vodkaa ja kahvilikööriä. Opiskeluaikoina meno saattoi paikkapaikoin olla aika railakastakin. Oli myös aamuja, jolloin tunsin jonkin ikivanhan ellei peräti iäisen olennon myllertävän vatsassani tai päässäni.
Anakharsis sanoi taannoin viisaasti jotenkin näin:
”Ensimmäinen kuppi janoon, toinen mielihyvään, kolmas juoppouteen ja loput hulluuteen.”
Eräs kohtaus niistä nuoruusvuosien neljän (tai useamman) kupin illoista on jäänyt mieleeni. Baaristä lähdettyäni kaupunkiasuntoni suuntaan en tiennyt oliko päälleni kaatuva sade ultramariinia vaiko wasabia. Vastausta en ole saanut vielä tähän päivään mennessä.

Testituloksista

En juuri harrasta näitä, mutta tämä piti kutinsa,
What Romance Movie Best Represents Your Love Life:


"You must remember this, a kiss is still a
kiss". Your romance is Casablanca. A
classic story of love in trying times, chock
full of both cynicism and hope. You obviously
believe in true love, but you're also
constantly aware of practicality and societal
expectations. That's not always fun, but at
least it's realistic. Try not to let the Nazis
get you down too much.

What Romance Movie Best Represents Your Love Life?

Legenda Kultaisesta Legendasta

1200-luvun italialainen kronikoitsija, hagiologi ja Genoan arkkipiispa Jacobus (Jacques) de Voragine kirjoitti aikanaan kattavan pyhimysluettelon ”Kultaisen Legendan”, joka olikin keskiajan suosituimpia kirjallisia julkaisuja. Tämä kirja löytyy Pääkalloluolasta ainoastaan ranskankielisenä painoksena 1300-luvulta, mutta nyt alkuperäinen kappale olisi tarjolla salaisessa huutokaupassa pienessä kaupungissa lähellä Porvoota. Luettelon kylkiäsenä tulee myös aitoustodistus, jonka ovat allekirjoittaneet paavi St. Celestine V, pyhimys St. Berencardus sekä eräs kerubi, jonka käsialasta ei saa selvää. St. Celestinen paavikausi oli hyvin lyhyt, noin kuusi kuukautta, johtuen ehkä juuri tästä aitoustodistuksen allekirjoittamista (ja tunnetun kerubin kanssa pelehtimisestä). On lisäksi legenda, että juuri tämän kerubin läsnäolon fyysinen todistus on asettanut kirouksen, jos ei aivan alkuperäiseen Kultaiseen Legendaan, niin ainakin tähän aitoustodistukseen. Legendan mukaan kaikki, jotka ovat tekemisissä sen kanssa, tulevat jossain elävämänsä vaiheessa kohtaamaan armottoman kuoleman.

Kaiken tämän kertoi minulle hetki sitten parraton nainen puhelimessa.

Rankka viikko takana

Tämän viikon rikolliset ovat nyt saatu joko rautoihin tai mullan alle. Heitä onkin ollut suurehko määrä. Rankan viikon aikana napatut tärkeimmät rikolliset :
- lintutieteitä harrastava entinen trukkikuski nykyinen superhakkeri
- prinssi Sloztsin, naapurikuningaskunnan korruptoitunut käskynhaltija, joka kidutti lukuisia häkkieläimiä viimeviikolla
- sipoolainen hypnoosimestari, jonka kymmenet uhrit olivat pakotettuja tekemään Lasse Norres-imitaatioita yksityistilaisuuksissa ympäri maailmaa
Muitakin pienenpiä tekijöitä jäi haaviin, mutta ei niistä sen enempää.

Nyt olen väsynyt, mutta tieto erään asiamieheni edesottamuksista Ruotsissa piristää. Olen nimittäin saamassa taas suurehkon määrän Dr. P----r –virvoitusjuomaa (nimi osittain peitetty, sillä Mustanaamio ei mainosta mitään). Asiamieheni varsinainen tehtävä on huippusalainen.

Tutkimusten päätös

(lue ensin kolme edellistä kirjausta)

Uudet johtolankani veivät minut syvälle Bengalin viidakkoon. Olin liikkeellä muutaman hyväkuntoisen kääpiöheimolaisen kanssa. Matka määränpäähämme kesti tunteja. Aivan viidakon sydämestä löysimme pienen, tupakkakartongeista, kahvipaketeista ja muovisista pelimerkeistä kyhätyn hökkelin, jonka sisällä oli kadoksissa ollut apinapostitoimiston työntekijä Mutzi. Siellä se kökötti ektoplasmakanisterin päällä, aika surkean näköisenä. Otimme Mutzin talteen pienehköön häkkiin, ja hökkeliainekset laitoimme selkäreppuihimme. Niistä keitämme kahvit kotosalla, ja voipa joku pistää tupakaksikin.

Tutkimukset ovat tältä osin ohi, mutta missä ovat ne kirjat, joita Mutzi oli minulle tuomassa!!! Missä?!

Tutkimukset etenevät

(lue ensin kaksi edellistä kirjausta)

Vietin sunnuntai-iltapäivän lähes tyhjässä kuppilassa aivan kaupungin laidalla. Nuokkuvan juomanlaskijan lisäksi paikalla oli vain viisissäkymmenissä oleva laulava nainen. Tai tarkemmin katsottuna tuolien takana seisoi myös kääpiökokoinen viulisti, jonka itkevät soinnut säestivät naisen laulamia vanhoja puolalaisia lauluja, joita kaikkia yhdisti suunnaton suru. Olin saanut selville, että eräs aaveaktivisti, jolla saattaisi olla tietoja viime päivien tapahtumista, kävisi täällä useinkin.
Neljännen maitolasillisen aikana silminnähden humaltunut laulajatar kysyi minulta laulutoiveita. Paikan tunnelma oli jo tarttunut minuun. Tyhjensin hiljaa lasini katsellen muualle, ja sitten pyysin laulamaan mitä tahansa kuu-aiheista laulua. Hän otti toiveen vastaan. Tämän laulun aikana maastopukuun sonnustautunut nuori nainen asteli baarin yläkerrasta luokseni. Hän kuiskasi korvaani nimen, joka oli minulle hyvin tuttu.
Tunsin kuinka minulla oli nyt yliote tutkinnasta. Hyvilläni poistuin kuppilasta, päämääränäni oli ympäröivän viidakon keskipiste.

Jatkan tutkimuspäiväkirjan kirjoittamista jahka uutta ilmenee.

Johtolankoja setvimässä

(lue ensin aikaisempi kirjaus)

Johtolangat ja irtonaiset tiedonjyväset veivät minut pieneen kylään hiljaisen joen rannalle. Lauantai-illan hämärässä oli aavemaista kosteutta, josta Devil ei pitänyt. Kylässä oli vain yksi asuttu rakennus. Sieltä löysin vanha miehen, joka köhisten sytytti sätkiään saastaisella patjalla istuen. Hän puhui välillä, jatkaen ilmeisen loputonta tarinaa, jonka alkua en ollut kuullut. Tarina oli kertomus hänen nuoruusvuosistaan Samarkandissa, samanaikaisesti sekä tunnustus että testamentti. Tein miehelle palveluksen ja kuuntelin häntä. Eihän minulla ollut mihinkään kiirettä. Minun täytyi vain odottaa pientä laivaa, jota ohjastaa joukkio harmittomia salakuljettajia. He ymmärtääkseni tulisivat vaihtamaan Subvronka-lastinsa pieneen määrään ektoplasmaa tässä pisteessä, joka on jo unohtunut nykyisiltä kartografeilta.
Tunteja myöhemmin kuulin hiljaisen konehuoneen ääniä aamuhämärän läpi. Devil nousi pystyyn unestaan. Vanha tarinoitsija oli nukahtanut vain joitain kymmeniä minuutteja sitten ja nukkui yllättävän rauhallista unta. Itse olin kylmissäni, kunnollista tulisijaa ei talossa ollut.
Aamu-usva peitti joen miltei kokonaan, mutta piilostani näin mustan laivan lähestyvän rantaa kaksi miestä, kapteeni ja nuori matruusi, kannella tupakkaa poltellen. Aikansa ympärille katsottuaan hiljainen kapteeni komensi laivansa jatkamaan matkaa.
Minä palasin Morristowniin, ja takaisin lähtöruutuun.

Työtehtäviin

Olen saanut yllättäviä työtehtäviä. Morristownin yliopiston teologian laitoksen hanke, ns. swedenborgilainen osasto, on joutunut väärinkäytösten uhriksi ja tullaan lopettamaan ellei asiaan saada selvennystä. Hanke oli tarkoitus toteuttaa yhteistyössä parapsykologian ja kemian laitosten kanssa. Nyt on saatu selville, että hankkeelle elintärkeä ektoplasmavarasto on tyhjentynyt.
Swedenborgilaisen osaston tutkijat ja assistentit olivat keränneet ektoplasmaa 17 kuukautta, ja varasto karttui hitaasti mutta tasaisesti. Jotta hanke saisi hieman lisäaikaa, on saatava pikaisesti lisää tutkimusaineistoa. Osasto on laittanut avunpyyntöilmoituksia mahdollisten avustusten toivossa meedioiden lisäksi myös kummituksille, haamuille sekä muille henkiolennoille, jotka ovat keskuudessamme.
Muitakin hallinnollisia epäkohtia on ilmennyt, mutta minun tehtävänäni on kuitenkin tutkia, oliko kyseessä varkaus, vaiko esimerkiksi sabotaasi. Epäilykseni kohdistuvat myös mahdollisiin räyhähenkiin ja aaveaktivisteihin.

Yritän pitää päiväkirjan ajantasalla koskien tutkimuksia.

Salainen kohtaaminen tammikuussa 1986

Mariborissa asuu neljä kaunista naista. Asumuksenaan heillä on Kaipuun puutarhan ympäröimä suuri okranvärinen regence-tyylinen kartano, Goneril. Joka toinen ilta kaksi kuuroa palvelijaa tarjoilee pääsalissa vieraille (niin eläville kuin kuolleillekin) brandya ja unkarilaisia lihapullia tunnelmallisen, tai peräti alakuloisen viulun soittaessa valssia. Palvelijat pujottelevat taidokkaasti läpi labyrintin, joka on muodostunut ainoastaan posliiniastioista, jotka noudattavat flaamilais-italialaista fajanssiperinnettä.
Kartanon toisessa kerroksessa on kylpyhuone, jonka neljätoista korkeaa ikkunaa antavat jumalaisen näkymän pronssisista hevospatsaista täytettyyn puistoon. Sieltä sain nähdä näyn, joka on jäänyt mieleeni kaikkien vuosienkin jälkeen: salainen tapaaminen puistossa alla hevospatsaan, joka jäljitteli taidokkaasti takajaloillaan seisovaan konik-rotuista hevosta. Kokemukseni vuoksi tunnen olevan etuoikeutussa asemassa. Nainen, kaunein neljästä, riisuuntui paksusta satiiniviitastansa hyvin luonnollisen oloisesti paljastaen ihonsa, joka oli liljan ja alabasterin taivaallista sekoitusta. Kaunis hän oli, olisi eittämättä voittanut Troijan Helena-näköiskilpailun. Oli tähtikirkas yö, ja näin kuinka uljas urosjoutsen laskeutui naisen jalkojen juuren tämän polvistuessa suutelemaan eläintä suulla, joka on tuominnut tuhannet nuorukaiset ikuiseen välitilaan, joka muistuttaa lähinnä apatian ja rakkauden palon yhdistelmää.
Tästä eteenpäin tilannetta en kyennyt seuraamaan, sillä muserruin itkemään nurkkaan silkasta kohtauksen kauneuden aiheuttamasta liikutuksesta. En voi edes saada selville mitä tapahtui, sillä on sääntö, että kartanoon kukin pääsee ainoastaan kerran. En edes osaisi paikalle, sillä Goneriliin vievällä tiellä ei ole nimeä, ja tuhat entisten aikojen neitsyttä vuorollaan saattelee ylimääräiset vieraat väärille poluille, jotka eivät välttämättä johda meidän valtakuntaamme.

Perjantai

Taas on perjantai eli siivouspäivä. Mutta toisaalta haluaisin viettää tämän vapaapäiväni lueskellessa. Sain eilen eräältä ystävältäni lainaan kirjan, joka omaa tiettyä potentiaalia hyviinkin lukuhetkiin. Viimeistään illan hämärtyessä käperryn soffalle kahvikupin, suklaan ja tämän opuksen kanssa. Ja itseasiassa unohdan, ettei apinaposti ole vieläkään tuonut minulle kirjoja, joita olen odottanut jo kolmatta viikkoa... Nyt lupaan olla puuttumatta tähän seikkaan tässä päiväkirjassa.
Viikonlopun aikana tarkoitus olisi katsoa muutama rästissä oleva elokuva. Pari japanilaista animaatiota kenties, tai vaikkapa kehuttu Citade de deus tai Dreyerin The Passion of Joan of Arc vuodelta 1928. Mukava että on valinnanvaraa.

Toki koskaan ei voi olla varma mitä tulevaisuus tuo tullessansa, tarkatkin suunnitelmat voivat peruuntua. Eilen Uskottujen Miesten kokouksessa tuli erimielisyyksiä yhteisten tulevaisuudensuunnitelmien suhteen. En ala puimaan asiaa tässä foorumissa, vaan lopetan tämän päiväkirjamerkinnän lainaukseen.

”Tulevaisuus on ajanjakso, jolloin liiketoimemme menestyvät, ystämmme eivät petä ja onnemme on varma.”
- Ambrose Bierce (omaa Mustanaamion Hyvän merkin)

Uskotut miehet

Olen aloittanut pitkän viikonlopun. Viidakkopartio saa puolestani ottaa rikolliset huostaansa, minä en puutu tällä viikolla enää niihin hommiin. Illalla kokoonnumme neljän uskotun miehen kanssa pahamaineisella satama-alueella pohtimaan uusia keinoja ylläpitää rauhaa ja järjestystä Bengalin alueella.
Nämä uskotut miehet edustavat useita ammatti-, ihmis-, ja sosiaaliluokkaa ja -ryhmää. Nimet ovat salaisia, mutta kerron heistä seuraavaa:
- huippupilotiksi oppinut kirkonmies, erikoisalana demonologia ja manaukset
- burgundilainen metafysiikan opettaja / kassööri, erinomainen heavy-laulusolisti
- brigantiini androidi, brisé-ekspertti ja shoot-fighter
- 32-vuotias IT-alan työntekijä, taitava chenelle-harrastaja

He ovat olleet salaiset aseeni jo vuosia. Nyt olemme mahdollisesti ottamassa kuudennen henkilön mukaan. Hän on Bengalin pääkirjaston nuorempi apulaiskapuuni ja parannuksen tehnyt entinen kissavaras.
Homman pitäisi siis olla hoidossa!

Suruista rakennettu torni

Seurasin tuomioon painautuneita jalanjälkiä Surujen mustalle tornille. Kuulostelin rautaovella kuinka kuun sukulainen vienosti mairitteli astumaan sisälle. Sadannen askelman jälkeen olisin huipulla, kalpea ääni kertoi. Sieltä minulla olisi rajaton näkymä Eteen ja Taakse.

Hetken ovella oltuani palasin kotiin.

Apinapostista edelleen

Aion tehdä kirjallisen valituksen apinapostitoimiston työntekijöistä, tai ainakin yhdestä. Nimittäin postinjakaja Mutzi ei edelleenkään ole saapunut pakettini kanssa. Muut ovat käyneet tuomassa laskuja ja sanomalehtiä tylsän tasaiseen tahtiin. Mutzi selvisi kuulemma Kuiskivaan metsään asti, jossa sen kerrotaan ottaneen osaa pokeripeliin sekä kukkotappeluun.
Nämä paheet olen yrittänyt kitkeä lähiseudulta siinä kumminkaan onnistumatta. Vitsaus alkoi puutarhastani Eedenistä joskus viime tammikuussa, jolloin eräs leijona strutsin kera tylsistyneinä aikaa tappaakseen keksivät alkaa twistille, josta oli enää pieni askel pitkänvedon kautta kovenpien uhkapelien pariin kuten ventti ja toto.
Eedenissähän eivät yleiset eläinmaailman lait päde, kaikki eläinkunnan jäsenet käyskentelevät sulassa sovussa. Tulevaisuudessa poikkeuksena saatan olla minä, nimittäin välillä tulee mielihaluja syödä paikan kaikki otukset, varsinkin jos ne keksivät vastaavanlaisia uusia kujeita. No, tuskin kummiskaan.