Lukuhetkiä odotellessa

22.9. mainitsemani apinapostinjakaja Mutzi on tavattu eräässä Morristownin hämärimmistä bingoista. Sieltä tämä kurja apina passitettiin Pääkalloluolaa kohti kirjapaketti mukanaan kesken hurjan voittoputken. Mutzi tuo tullessaan bingovoittoina vuoden kahvipaketit, kahdensadan euron arvosta erilaisia lahjakortteja sekä kynttilänjalan ja tuntemattoman määrän tupakkaa.
Kuitenkin, joskos tämä kaipaamani paketti olisi huomenissa käsissäni. Istahtaisin musnudilleni lueskelemaan rauhassa uusia kirjojani. Tänään "jouduin" lukemaan "vain" vanhoja kirjoja, aiheena ihmisruumiin erikoiset osaset. Esimerkkinä mainittakoon Pytagoraan kultainen reisi, Pelopsin norsunluinen olkapää sekä Nuadin hopeinen käsi (mutta se oli keinotekoinen). Itse tunnen vain muutaman mämmikouran ja pari kusipäätä.

Maagikoista ja riivaajista

Olen maininnut tässä päiväkirjassa kuningas Arthurin ja hänen miekkansa Excaliburin. Nyt ajattelin kirjoittaa hieman Arthurin voimakkaan liittolaisen, taikuri Merlinin, syntymää edeltävistä tapahtumista. Löysin Pääkalloluolan vasemmasta kammiosta erään tässä nimeämättömän nunnan kirjalliset tunnustukset. Päiväys ja paikkatiedot täsmäävät, sekä myös paperi- ja mustelaadun iät sopivat Merlinin syntymän aikoihin. Asiakirjoista ilmenee, että kyseinen nunna oli Merlinin äiti, ja isä viettelevä paholainen, Incubus. Tai oikeammin tämän miespuolinen olomuoto, sillä tämä riivaaja näyttäytyy myös naisen hahmossa, jolloin hänen kutsumanimensä on Succubus (tai Succuba).
Aikoinaan riivaaja vietteli eritoten nunnia ja munkkeja tai muita hyveellisiä ihmisiä, esimerkiksi naimattomia naisia. Incubus oli paljon yleisempi vieras, tai ainakin se jätti enemmän todisteita jälkeensä, mm. raskaina olevia naisia. Succubus taas vei todisteet mukanansa munkin kammarissa vierailtuaan. Korkeintaan outoja ääniä saattoi kuulua luostarin yössä herättäen muiden munkkiveljien epäilyt oudosta vieraasta.

Vaikkakin Merliniä pidetään yleisesti viisaana ja varsin hyvänä tyyppinä, hän ei ole sitä. Tämä paholaisen poika oli petollinen, moraaliton ja Euroopan historiankirjoituksen juonikkain diplomaatti sekä säälimätön nekromantikko, jonka käytönnön pilat vetävät vertoja kaikille myöhempien aikojen piloille. Vaikka hän vihasikin naisia, olivat kauniit naiset hänelle heikkous. Nimittäin sellaista kaunista noitaoppilasta ei marssinut Camelotin (tai minkään muunkaan paikan, missä Merlin sattui majailemaan) portista sisään, joka ei olisi saanut opetusta tiettyjä palveluksia vastaan. Riettauden laakso oli nimeltään eräs hänen suosimista opetuspaikoistaan.

Ehkä kirjoitan Merlinin tempauksista myöhemmin enemmän. Nimittäin täällä Morristownissakin on häntä mielenkiintoisempia taikuuden käyttäjiä. Mm. Bengalin opetusministerin salkkua kantava valtakunnan virallinen dervissi on todella mainio kaveri ja taitava matemaagikko. Hänen erikoisuutensa taikuuden alalla ovat jalkapalloiluun liittyvät loitsut ja kiroukset. Harmi vain ettei hänen aikaavievä päivätyönsä anna juurikaan mahdollisuuksia kunnon taikomiselle. Opetusministeri on nimittäin aika kiireinen mutta laiska veikko, joten ystäväni joutuu kantamaan tämän salkkua useasti.

Haaveri

Pitkään olen ollut erään vaarallisen rikollisliigan kintereillä. Viikonloppuna löysin heidän tukikohdansa, jossa tusinan verran karskeja konnia piti majapaikkaa. Käsirysyssä ja sitä edeltäneessä ampumavälikohtauksessa loukkasin itseäni sillä seurauksella, että henkilääkärini tohtori Mubutu määräsi minut viikon vuodelevolle. Jää nähtäväksi maltanko levätä. Pääasia on kuitenkin se, että rikollisliiga, Kärskylän Komiat nimeltään, jäi poliisin huostaan ja että johtaja El Gringo päätyi Bengalin yliopistollisen keskussairaalan vuodeosastolle Paha Merkki leuassansa.

Siivous, osa 3

Olen hieman kämmännyt.
Nakuttelin tässä taannoin kaksi tekemääni mezzotinto-vedosta seinälle. Yllätyksekseni sain juuri selville, että käytin samaisia nauloja, joilla Martti Luther naulasi 95 teesiään Witterbergin linnankirkon oveen lokakuun 31. päivänä 1517. Syynä Lutherin tempaukselle oli dominikaanimunkki Tetzelin räikeä anekauppa, tai tämän vastustaminen. Todistusaineiston naulojen historiasta löysin sattumalta siivotessani länsisiiven pienemmän arkistohuoneen kirjanpidolle omistettua soppea, tarkemmin vielä lokero 45 b:tä, eli lisänimeltään ”Kristillistä soopaa”. Tämän lokeron perusti aikoinaan kolmannen Mustanaamion leski, ja toinen vaimo, prinsessa Pura. Hän uskoi ilmeisesti enemmän perinteisiin animistisiin uskomuksiin.

Nämä naulat ovat tietenkin mittaamattoman arvokasta museotavaraa, joita tulisi säilyttää jossain muualla kuin Pääkalloluolan sinisen oleskelutilan gyproc-seinässä. Oikea paikka on tietenkin jokin aarrehuoneistani. Jotkut epäluuloiset tahot saattavat ihmetellä tai epäillä, josko Pääkalloluolan aarrehuoneissa onkaan kaikkia niitä aarteita mitä siellä sanotaan olevan. Esimerkkinä mainittakoon Kuningas Arthurin miekka Excalibur tai farao Ekhnatonin kuninkaallisen puolison, Nefertitin, kaulakoru. Näille epäluuloille on teoriassa hyvä perusta, sillä onhan yleisessä tiedossa, että Excalibur palautettiin Järven Neidolle kuningas Arthurin kuolon hetkellä. En tässä ala kuitenkaan esittämään todisteita esineiden kulkuhistoriasta tai julkaisemaan mitään asiaan liittyviä dokumentteja tai otteita mustanaamiokronikoista. Kerron vain, että nämä legendat ovat tosia ja artifaktit todellakin löytyvät Pääkalloluolasta. Sen vielä paljastan, että Excaliburin toi Pääkalloluolaan toinen Mustanaamio (1584-1604).

Siivouspäiväkirjan päivitys jatkuu vielä huomenissa.

Siivous, osa 2

Pääkalloluolan siivous on yllättävän rankkaa puuhaa. Toisinaan mieleni tekee tarttua Bengalin julkisen siivousliikelaitoksen tekemään siivoustarjoukseen 7 euroa tunti. Mutta Pääkalloluolan sijainti on huippusalainen, joten taidan hoitaa likaiset työni itse tai mahdollisesti kääpiöheimolaisten avustuksella.

Löysin eilen muumioituneen ruumiin, joka kuului 10. Mustanaamion vähämieliselle adoptioveljelle Skip Walkerille. Skip tunnettiin kääpiöheimolaisten keskuudessa liikanimellä ”Seitsemän karahvin poika”. Aikakirjoihin tai edes muihin epävirallisempiin mökkipäiväkirjoihin tai kronikoihin ei ole jäänyt merkintään mistä nimitys sai alkunsa. On kuitenkin tiedossa että Skip tuurasi 10. Mustanaamiota tämän ollessa pelehtimässä kultaheimon kuningataren kanssa.
Skipin seikkailu ei kuitenkaan saanut juurikaan sankarillisia piirteitä, mutta se oli nuorelle miehelle itselleen tärkeä episodi. Sanottakoon tässä vain että hänen vaikutuksellaan isojako levisi Pohjoismaihin, ja että seikkailun päätyttyä sähköankeriaasta oli tullut Skipin toteemieläin.

Siivouspäiväkirjan päivitys jatkuu huomenissa.

Siivous, osa 1

Eriskummallisia asioita paljastuu siivotessa. Voi löytää uusia piirteitä sekä itsestään että asunnostaan. Tänään löysin jo kauan sitten kadotettuja ovia, kaksi petäjää, metrolipun Venukseen (käytettävä ennen 1.4.1976) sekä reilun satsin. Lisäksi huomasin olevani aivan toinen ihminen kuin Kit Walker. Tämä hämmentävä aistimus kaikonnee parissa päivässä.
Perjantaina siivous jatkuu, kerron tarkemmin löydöistäni silloin.

Mutzi-apina

Taannoin ostin kirjahyllytilaa lisää, joten nyt on ostettava täytettä siihen. Odotankin postitse tulevan kaksi mittaamattoman arvokasta käsikirjoitusta ja kelpoa lähdeteosta. Tai olen odottanut jo koko viikon, missähän viipyvät... Onkohan apinapostitoimisto taas laittanut Mutzin asialle? Siinä on vasta varsin laiska ja banaaneille helposti altistuva apina.

Pari vuotta sitten Mutzi ja Koko lähetettiin viemään penisilliiniä sitä tarvitseville paikallisille lapsille. Postitoimiston ovi oli hädin tuskin ehtinyt sulkeutua kun Mutzi pysähtyi avaamaan banaaninkuorta. Koko juoksi reippaana määränpäätä kohti, hieman taakseen pälyillen.
Mutzi jatkoi matkaansa tovin syötyään, mutta eksyi haistettuaan suuren banaanitertun koillisessa. Se päätyi suurelle aukealle paikalle, jota koristi punaiset ja keltaiset puista roikkuvat nauhat. Aukion keskustaa hallitsi jämerä kivipaasi, jonka päällä lepäsi savannikauris banaanien ympäröimänä. Mutzi oli revetä liitoksistaan ja innokkaana eteni banaanien suuntaan. Yhtäkkiä paaden takaa ilmeistyi kypäräpäinen harmaa kissa kahdella jalalla seisoen. Kissa, joka esitteli itsensä Fakiiri Määtäksi, heilutteli isoa veistä päänsä ympärillä. Ensimmäinen kauriiseen kohdistuva veitsen isku epäonnistui kissan astuttua banaaninkuoreen, jonka Mutzi oli heittänyt maahan syötyään salamannopeasti banaanin paadelta. Tämän jälkeen kissa karkasi Mutzin jatkettua syömistään. Kauris vapautui ja kertoi tarinansa Viidakkopariolle. Hankala on olla Mutzille vihainen! Se on nimittäin aika tekijä!

Ai niin, lapsetkin pelastuivat Kokon haettua toisen lastin penisilliiniä Klastun herttuakunnasta.

Mitä muuta tapahtui tänä tiistaina...?

Tai mitä ei tapahtunut? En siivonnut pääkalloluolaa. En tehnyt rästissä olevia koulutehtäviä. En ole ottanut pesukoneesta märkiä mustanaamiotrikoita. En pukeutunut nahkahousuihin enkä pukinpartaan. En kasvattanut siipiä ja lentänyt kohti Bermudaa.
Tästä tulikin mieleeni, että Mustanaamio on selvittänyt Bermudan kolmion salaisuuden: merenpohjasta purkautuvat suuret metaanimäärät, joiden seurauksena vesi menettää kaiken kantavuudensa. Edes pelastusliiveihin puettu huippu-uimari (kengännumero 47) ei selviäsi tästä luonnonilmiöstä.
Okei, katsoin perjantaina televisiosta luonto-ohjelmaa, jossa esitettiin tämä teoria.

Sain katsottua kuitenkin tänään Whale Rider –elokuvan, jota on kehuttu, eikä aivan suotta. Mutta ehkä juuri korkeiden odotusten vuoksi tämä pätkä on hieman pettymys. Tuomio : kolme ja puoli tähteä viidestä.

Viidakkopartiosta

Viidakkopartion paikallistoimikunnan ylijohtaja (ja hurvittelulautakunnan varajäsen) on järjestämässä taas vuosittaista rekrytointikampanjaa. Tämä on vuoden suurin tapahtuma, johon osallistuu tavalla tai toisella melkein koko Viidakkopartion henkilökunta.
Syyskuun loppuun ja lokakuun alkuun huipentuva tapahtuma antaa onnistuessaan taas intoa vuodeksi eteenpäin. Odotamme jälleen kerran valtakunnallisesti kymmeniätuhansia uusia innokkaita ihmisiä. Täällä Morristownissa odotamme tapaavamme 300 uutta (ja vanhaa) hakijaa.
Seuraavat pari viikkoa ovat siis rankkoja ja aikaavieviä.

Minä tietenkin olen myös mukana, hieman näkymättömänä kuten asiaan kuuluu. Mutta olen siellä, uskokaa pois.

Pitkä viikko takana

Kiireinen ja pitkä viikko on vetäisemäisillään viimeisiä henkäyksiään koleassa syyskuun illassa. Alkuviikko oli kiireinen sekä iltaisin että aamuisin. Bengalin rikolliset äityivät todella hurjaan menoon. Lisäksi iltaisin kävin koulua, jotta pysyisin paremmin mukana tämän päivän teknologiarikollisuuden vauhdissa. Aikaa meni myös todella vaikean vastuksen, Cthulhun, kanssa.

Perjantaina läksin pohjoisille saarille mukanani muutama uskottu mies. Viidestään teimme selvän paikallisista viinatrokareista, taidesalakuljettajista, pimeiden voimien harjoittajista sekä viidestä "renusta". Tai melkein viidestä. Puolikas jäi jäljelle.
Renu on ranskanleipä, joka on halkaistu. Välissä saattaa olla pari jauhelihapihviä, 2-4 lauantaimakkarasiivua ja pari kananmunaa sekä hieman salaattia ja mausteita. Koostumus vaihtelee tarjoajan mukaan, luonnollisesti.
Pieni varoituksen sana: ole varovainen Renun kanssa. Se on suurempi kuin kaksi miestä ja omaa kuuden leijonan voimat!

Haudan lepoon

Eilen vietettiin vanhan Viidakkopartion jermun hautajaisia maaseudulla lähellä Morristownia. Tämän jo pitkään eläkkeellä olleen monitoimimiehen ja monien taistojen veteraanin saattoivat haudan lepoon kourallinen lähisukulaisia ja ystäviä, joita oli saapunut ympäri Bengalia.
Tilaisuus oli juhlallinen mutta intiimi, haikea mutta iloinen. Kiitokset toimikunnalle, kaikille osanottajille ja ennen kaikkea kiitokset Tenholle. Lepää rauhassa.

Väliraportti

Olen ollut kuumeessa. En siis tiedä perustuuko raapustukseni, joita löysin housujeni taskuista sekä takkini vuoren välistä, totuuteen vaiko harhaan.

" Tiistaina ollessani vuorilla, epäkuu lipui ohitseni huomaamatta. Ilta oli avoin, itse olin avoin. Aloin valpistumaan ja reagoin kiireemmin erinäisiin impulsseihin, joita jokainen mies, tai nainen, on kohdannut.
Ostin samanlaisen korvan markkinoilta, joilla oli vain lapsia ja aikuisia. Kolmas henkilö vasemmalta tarjosi kahta koirannäköistä banaania, mutta ymmärsin kieltäytyä. Hän ei pannut pahakseen ja jatkoin matkaa. Etsin pikkukonnaa nimeltä Polku. Traakialainen isäntämies oli antanut vinkin hänen olinpaikastaan kolmen puun keskipisteessä. Nämä kaikki kasaantuivat etulohkooni, ja sain otteen veneestä aivan viime hetkellä.
Kolme viikkoa myöhemmin kaikki pukumiehet menivät seinän sisään. Pikkukonna jäi ulos, ja hän kertoi minulle tarinan Aineesta, joka muistuttaa veden ja valuraudan sekoitusta. Aine tekee kuolemaa, aloin vapista. "

Heräsin pääkalloluolasta kolme koirannäköistä banaaninkuorta vierelläni.
Nyt torstai-iltana voin hyvin ja kuumekin on laskenut.

Kesänlopettajaiset

Eilen lauantaina vietimme Kääpiöheimon kesänlopettajaisia puutarhassamme Eedenissä. Pöydät notkuivat ruoasta ja oli kaikin puolin mukavaa. Mustanaamio oli tietenkin maitolinjalla, muut saattoivat nautiskella kohtuudella. Tarjolla oli monensorttista liha- ja kasvisruokaa, sekä ruotsalaista että suomalaista olutta ja hienointa viiniä mitä Pääkalloluolasta löytyi.
Illan aikana valitsimme myös keskuudestamme kesän 2004 Mölkky-mestarin, ja ainoastaan vaatimattomuus estää kertomasta kuka voitti neljä kisaa viidestä. Kisattiin sekä pareittain että yksilöinä.
Pimenevän illan myötä ja moskiittojen henkilökohtaisella panoksella lopetimme illanviettomme väsyneinä mutta tyytyväisinä (paitsi he jotka menivät vielä jatkoille).

Kesä on loppunut, kauan eläköön syksy!

Osanottoni

Mustanaamio ottaa Tarja Halosen tapaan osaa Venäjän tapahtumiin.

Otan osaa koska Putin joutui murhaamaan ainakin 150 ihmistä. Samalla otan osaa että George W. Bush on aloittanut kaksi sotaa, sekä sen takia että Adolf Hitler ja Pol Pot joutuivat harjoittamaan etnistä puhdistusta. Ja tietenkin Josef Stalinille muuten vaan.

Maito on mielijuomaani

Merkillinen on maailma. Myöskin tuotemerkillinen. No, jätänpä politiikan sikseen ja keskityn olennaiseen. Kuitenkin, ainoa tuotemerkki maailmassa joka on saanut Mustanaamion Hyvän Merkin on Dr. P****r. Maidon ohella se on suurta herkkuani, juomapuolelta siis.
Mutta outoa kyllä, tulee halvemmaksi lähteä täältä Bengalin viidakosta aina Ruotsiin asti hakemaan tätä nektaria, kuin ostaa esimerkiksi Morristownin Sparista. Ei tarvitse ostaa kuin pari koppaa kerrallansa, pari kertaa vuodessa, ja säästää sievo summan rahaa ja näkee hieman maailmaakin.
Mutta tämä ei tarkoita, että kehotan muita nauttimaan tätä limonadia. Ei toki, minun pääsääntöisti käyttämä juoma on edelleen maito.

Muuta viimeaikoina tapahtunutta:
Heron rähjäinen satulaukku varastettiin keskellä kirkasta päivää, vieläpä Viidakkopartion aluetoimistoimiston edestä. Kyllä on köyhää porukkaa liikenteessä, kun ei voi ostaa kaupasta uutta hyväkuntoista vastaava, hinta on n. 3 paikallista valuuttaa. Hieman haljennut laukku ei edes sovi kaikille hevosille. No, pidän silmäni auki liikkuessani pimeillä kujilla.

Arkistojen kätköistä

Hyllytellessäni tänään mittaamattoman arvokkaita asiakirjoja, joita edeltäjäni olivat taannoin tallettaneet, satuin tekemään useita mielenkiintoisia löytöjä. Eräs niistä oli haurastunut, osittain tomuksi muuttunut, mutta hienosti kirjailtu kirjenippu. Se oli jäänteistöä 8. Mustanaamion ajalta ja käsitti täydellisen Hedley Karthagolaisen ja Mustanaamion välisen kirjeenvaihdon vuosilta 1707-1712. Hedley toimi silloin Ala-Abessiinian suurkaanina ja oli myös Viidakkopartion kunniajäsen.
Hedley kyseli Mustanaamiolta usein neuvoja, ja eräs hänen kirjeensä meneekin näin:

” Parahin M.
Jo Chaucerin ajoista olet neuvonut meitä hallitsijoita, oppineita ja muita suurmiehiä monen monituisessa asiassa. Minä katson olevani etuoikeutettu saadessani turvautua kaltaisesi suuren ja viisaan miehen apuun. Missä olisikaan vauras valtioni ilman sinun apuasi! Mutta nyt asiani ei koske valtionsalaisuuksia tai seuraavaa viisivuotissuunnitelmaa. Ei, tällä kertaa avunpyyntöni luonne on henkilökohtaisempi. Kahden viikon kuluttua tästä päivästä (tiistai) lähden paikalliseen krouviin incognito tarkoituksenani kosia krouvarin tytärtä. Kysynkin nyt, tulisiko minun laittaa ylleni se ruskea viitta, vaiko sitten se keltainen, jossa on bambukoristeita? Olen pulassa ilman sinua, ystäväni!

Pikaista vastausta odotellen,
H. ”

Mustanaamio vastaa:

” Ystävä,
laita toki yllesi se keltainen viitta. Mikäli muistan krouvin oikein, oli se hämärähkö paikka. Voi olla ettei ruskea viitta niinkään erotu eduksesi. Ja eikös tämä tytär ollut se laiskanpulskea, iloluontoinen ja huoleton hempukka! Hän varmasti ilahtuu varsinkin jos pistät vielä sen naalinkorvista tehdyn myssyn päähäsi! Toivotan onnea sinulle!
M. ”