Tiistai-illan satoa

Tiistai-iltaisin minulla on ollut tapana pukeutua nahkahousuihin ja pukinpartaan, eikä tämä tiistai ole ollut poikkeus. Katsoin tänään myös elokuvan, jolle minun hallava hevoseni, Hero, antoi nimen. Ja katsokaas elokuva tarkkaan, sillä Hero myös esiintyy siinä!
Historian Mustanaamioilla on ollut läheiset suhteet myös aikojen alun kiinalaisten miekkataitureiden kanssa. Yksi ensimmäisistä länsimaisista wuxia-sankareista oli itseasiassa eräs edeltäjäni. Tämän tiesi myös Hero-elokuvan tuotantoporras ja pyysi minut mukaan tekniseksi asiantuntijaksi. Ihan hyvä elokuva siitä loppujen lopuksi tuli.

Muuta tänään ei ole tapahtunut, paitsi aamupäivällä tein tyhjäksi erään kansallisen rahanväärentäjäkoplan aikeet pyrkiä mukaan kunnallispolitiikkaan.

Keltainen

Vast'ikään eräs viisas mies ja tietenkin Mustanaamion Hyvän Merkin omistaja, Ken Nordine, kertoi minulle hyvin vanhan tositarinan Keltaisesta. Kirjoitan sen tässä muistiin suomeksi, jotta se säilyisi varmasti tuleville Mustanaamioille tai muille jälkipolville.

Keltainen

Aikojen alussa … ei, ei vieläkin paljon aikaisemmin. Kun Valo mietti mitkä värit kuuluisivat väriskaalaan, oli Keltainen vaikeuksissa. Jo silloin. Nimittäin Vihreä ei halunnut Keltaista mukaan, tiedättehän millainen Vihreä saattaa olla. Jotain alkukantaista kateutta luulen, mutta olivat syyt mitkä tahansa, seuraukset olivat katastrofaaliset Keltaiselle.

Keltainen vuodatti keltaisia kyyneliään usean ikuisuuden ajan. Kun Sininen kuuli mitä oli tekeillä, se otti Vihreän vakavaan keskusteluun. Se huomautti, että jos se ja Keltainen yhdistyisivät, siis eiväthän ne sitä tekisi, mutta jos tekisivät, he voisivat tehdä omaa Vihreää.
- Ai jaa, sanoi Vihreä jossain määrin ymmärtäväisenä. Luonnollisesti se näki asiat uudessa valossa, ja Keltainen pääsi mukaan.

Siinähän kävi lopulta oikein hyvin, Keltainen sai sitruunat ja Vihreä limetit.

Teksti: Ken Nordine (omaa Mustanaamion Hyvän Merkin)
Suomennos: K. Walker

Hyllyistä ja arjesta

Ostin joitain päiviä sitten eräältä Viidakkopartion upseerilta hyllyjatkeen Pääkalloluolan lundiaan. Guranin avulla sain pystytettyä hyllyn ongelmitta, mutta aarre-esineeni ja arvokirjani ovat vielä hujan hajan luolan lattialla ja siellä sun täällä. Ainoastaan pari arvokkainta teosta olen asettanut paikoilleen. Shakespearen itsensä kirjoittaman Hamlet-käärön ja muutaman harvinaisen ensipainoksen lisäksi hyllyyn on päätynyt mm. miltei täydellinen P.G. Wodehouse -kokoelma sekä kaikki DVD-elokuvani.

Bengalin pääkirjaston nuorempi apulaiskapuuni vieraili luolassa antaen rahanarvoisia hyllytysneuvoja, joten uskon saavani paikat kuntoon alkavan viikon aikana. Varsinkin kun aikaavievät olympiakisat loppuivat juuri. Eipä ole nimittäin pariin viikkoon tarvinnut miettiä mitä puuhastella iltaisin rikollisjahdin ym. toiminnan jälkeen. On voinut avata television ja istahtaa sohvalle.

Mutta nyt alkaa paluu arkeen.

Kuulumisia Suomesta

Apinaposti toi uutisia Suomesta. Samaisen tapahtuman uutisoi BBC:n, The New York Timesin, Bildin ja Dagens Nyheterin lisäksi kymmenet, ellei sadat muut mediat.
Kyseessä on tietenkin tapaus Matti Nykänen. Puukon kanssa heilunut mäkikotka taitaa saada ehdollista vankeutta, varsinkin kun ehdonalainen on vielä voimassa.

Tämä tapaus on minua hyvin lähellä, sillä Matti sai Mustanaamion Hyvän Merkin jo vuonna 1984 Sarajevossa. Valitettavasti Merkki täytyy ottaa häneltä pois.
Sanomattakin on selvää, että olen hyvin pettynyt.

Kentaureista

Mustanaamiot ovat kautta aikain tavanneet hyvinkin erikoisia otuksia. Eräs esi-isistäni pelasti kerran kentauriyhteisön ahneiden antropologien ja kierojen eläintarha-asiamiesten kynsistä!

Kentaurithan ovat ihmisen ja hevosen välimuotoja eli hybridejä, jotka viihtyvät salaisissa metsissä omissa oloissaan. Harva näkee näitä ihmeellisiä olentoja heidän omassa elinympäristössään, eikä esi-isäni ollut poikkeus. Hän kirjoitti päiväkirjaansa tapahtumasta, mutta jäi ihmettelemään ettei nähnyt mm. heidän ruokailutottumuksiaan. Viime päivinä olen itsekin miettinyt samaa. Mitä he syövät? Missä ja miten he syövät?
Heidän luontainen pystyasentonsa kumonnee teorian että he söisivät maasta ruohoa. Sama pystyasento yhdistettynä viisisormisiin näppäriin käsiin viittaisi ehkä hedelmien poimintaan.
Kätevät kädet voivat tehdä myös metsästykseen soveltuvia työvälineitä, ja kentaurithan tavataan usein jousipyssy kädessään. Ovatko he siis kaikkiruokaisia? Hampaat ovat samanlaiset kuin ihmisellä, mikä puoltaisi tätä väittämää. Mutta missä heidän ruoansulatusjärjestelmänsä sijaitsee, ja onko se kuin ihmisellä vaiko kenties samanalainen hevosen kanssa?
Oletteko kuulleet sanontaa ”syö kuin hevonen”? Kentaurit syövät vieläpä kahden edestä! Tämä tarkoittanee, että heidän aikansa menee ruoanhankintaan. Ellei heillä sitten ole järjestelmää, joka perustuu halpaan työvoimaan tai peräti orjatyöhön.
Syövätkö he kentaurinikkareiden taidolla valmistamista pöydistä seisaaltaan? Vaiko kenties ulkosalla? Valmistavatko he ruokansa?

Näihin kysymyksiin en välttämättä saa ikinä vastauksia, sillä esi-isäni ei jättänyt jälkeensä kentaurien laakson sijaintitietoja.

Entäpä muuten: minkälaiset nukkumatottumukset kentaureilla on?

Kerrassaan merkilliset herrasmiehet

18. Mustanaamio (1873 - 1908) seikkaili paljon maailmalla. Hän tapasi tietenkin aikansa suurmiehiä ja -naisia. Olen siis hieman pettynyt sarjakuvaan nimeltään "Kerrassaan Merkillisten Herrasmiesten Liiga". Tämä iso-isäni isä tunsi henkilökohtaisesti monet näistä Herrasmiehistä, joten on aika outoa, ettei hän ollut mukana seikkailussa.
Salaisessa sukukronikassa ja ko. Mustanaamion omissa reunamerkinnöissä mainitaan seikkailu kapteeni Nemon sukellusveneessä Nautiluksessa. Tätä tarinaa ei ole ikinä kerrottu, mutta ohessa pieni referaatti Mustanaamion ja Nemon ensikohtaamisesta:

"Upotettuani verenhimoisten japanilaisten merirosvojen pelottavan laivueen ja vangittuani heidän taustatukenaan toimineet häikäilettömät, kansainväliset liikemiehet, tunsin olevani pienen loman tarpeessa. Suuntasin laivani kohti kartoittamattomia eteläisiä vesiä tarkoituksenani löytää edes hetkellinen rauha. Eräänä kauniina ja tyynenä aamuna kavuttuani ylös kannelle huomasin kaukana horisontissa tuntemattoman, yksinäisen saaren.
Tämä saari oli toden totta paratiisi, ja ehdinkin levätä sen trooppisessa kauneudessa viikon verran, kunnes minua yht'äkkiä lähestyi parrakas mies. Oli tämän miehen onni, että yksin kultaisella rannalla maatessani pidin keksimiäni tummia lasejä silmilläni. Kutsun niitä "varjolaseiksi". Tunnistin heti jykeväpiirteisen muukalaisen kuuluisaksi kapteeni Nemoksi. Keskustelimme tovin, ja olikin hauska yhteensattuma, sillä hänkin oli tullut saarelle etsimään rauhaa, ja oli piilotellut sukellusveneessään koko viikon. Ja nyt hän oli joutunut rantautumaan ruoan hakua varten. Kunnon ruokavaraston puutteesta saattoi tulla todellinen ongelma tulevaisuudessa, joten autoin epätoivoista miestä hieman. Kehittelin siinä lomani ohessa laitteen, jolla voitiin sukellusveneen ylijäämäenergia johdattaa säiliöön, joka toimi kylmävarastona. Selitin Nemolle, että siellä ruoka säilyy pitempään. Tästä kiitollisena silminnähden ilahtunut mies antoi minulle Atlantiksen, tuon tarujen uponneen kaupungin, kartan. "

Viikonloppu

Perjantai-iltapäivä ja viikon työt ovat pääosin tehty. Konnat ovat poliisien huostassa, mutta pääkalloluola on siivoamatta. Guran ei suostu enää siivoamaan eikä pyyhkimään pölyjä aarteistani.

Viikonloppu menee varmaan olympialaisia ja elokuvia katsellessa. Hienoa, että ystäväni Suomessa ovat saaneet iloita jo kahden mitalin verran!
Onneksi tänne Bengaliin voi tilata netin kautta DVD-elokuvia. Fofo-apina toi postin mukana lähetyksen Euroopasta, ja olenkin jo pari elokuvaa katsonut. Ja pitääkin kehua mainiota Koyaanisqatsi -nimistä auraalista kokemusta! Jos rikolliset katsoisivat enemmän tällaisia elokuvia, minäkin pystyisin viettämään enemmän aikaa perheeni kanssa Edenin saarella. Joskus tuntuu, että olen liian poissaoleva isä.

Päivä 1

Minä, Christopher Walker (kavereille Kit), aloitan myös oman blogini. Mustanaamio seuraa aikaansa. Lisäksi Bengalin rosvot ovat pääsääntöisesti telkien takana, joten minulla on jonkin verran aikaa tälle harrastukselle.

Avauksesta en tee tämän juhlallisempaa.

Kit Walker